Tuntien laskemista

Oho. Suomalaisen anteeksipyyntö. Kieltämättä olen ollut hyvin kiireinen kaksi viikkoa sitten alkaaneen harjoittelun vuoksi ja aikaa moneen asiaan ei ole ollut. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin ihan hyvä. Harjoittelun aikataulua löysennettiin ja sain muutenkin sumplittua fiksummaksi viikon aikataulua, joten ehkä tämä tästä.

Alunperin siis oli tarkoitus, että teen 7 viikon harjoittelutunnit 8 viikon aikana. Kuitenkin se todettiin yhdessä ohjaajani kanssa, että se on liian tiukka aikataulu. Muuten se ei varmaan olisikaan ollut huono idea, mutta pääsiäinen, vappu ja helatorstai vievät niin monta tuntia, ettei oikeastaan niitä tunteja voi mitenkään muuten saada kasaan minua kohtaan inhimillisesti, kuin vain venyttämällä harjoittelua viikolla.

Itse neuvolassa olo on ollut kivaa ja opettavaista. Huomaan kyllä, että olen kiinnostunut enemmän äitiysneuvolasta, mutta kyllähän lapsetkin ovat kivoja. Haastavaa on vain niiden kolmesta kuuteen ikäisten kanssa saada tehtyä kaikki tarvittavat tehtävät, sillä pakottaa ei voi. Itsellä vielä ei niistä lapsista ole hirveästi kokemusta, joten tässähän sitä opetellaan.

Helpotusta jaksamiseen toi myös se, että psykoterapia-ajat osuvat ruokatunneille. Koska terveydenhoitajalla on palkaton ruokatunti, tarkoittaa se sitä, että minäkin saan lähteä pois työpaikalta. Onnea on se, että terapia on ihan muutaman sadan metrin päässä ja matkaan ei kulu aikaa. Kun pystyn käymään terapiassa vielä siihen aikaan, kun olen luontaisesti virkeä, niin se helpottaa jo puhumista. Sen lisäksi terapiaa ei tarvitse tunkea päivän päätteeksi tuo paljon jaksamista kotielämään.

Viimeistään kuudelta olotila on jo sellainen, että voisi vain kaatua sänkyyn. Jos pääsen neljältä harjoittelusta ja sen jälkeen käyn vaikka terapiassa, niin en jaksa tehdä enää mitään. Minä yleensä teen meillä enemmän ruokaa, mutta nyt mies on joutunut tekemään senkin osan. Eipä hän ole valittanut.

Se minua harmittaa, ettei liikunnalle riitä niin paljon jaksamista. Maanantaisin minulla on jumppa, joka alkaa vasta kahdeksalta illalla. Yleensä menen kahdeksalta nukkumaan, joten en todellakaan ole jaksanut sinne enää lähteä pitkän päivän päätteeksi. Se todellakin harmittaa, varsinkin kun kyseinen jumppa loppuu ensi kuun puolella.

Stressiä on lisännyt vielä viimeisen harjoittelun varaaminen. Jos olette seuranneet uutisointia, niin tiedätte, että Jobiili-sivusto kaatui kesken harjoittelupaikkojen varaamisen. Mikäli harjoittelupaikkaa en saa, niin se siirtää valmistumista taas eteenpäin. Koko sivusto saisi minun puolesta mennä sinne, mihin aurinko ei paista. En siis saanut haluamiani paikkoja, joten jännityksellä odotan uutta varausta.

Iloinen asia on kuitenkin kevään alkaminen. Maaliskuu ei erityisesti keväältä vaikuttanut, mutta ainakin aurinko taas paistaa. Eilen olin jo pääsiäislomalla, joten kävimme Taikan kanssa pitkällä lenkillä. Saisi kyllä jo lämmitä hieman nopeammin, jos minulta kysytään.