Yksi syy siihen miksi haluan käydä viimeisen harjoittelun, on se, että minulle on vahingossa merkattu hyväksytyksi äitiysvuodeosaston ja synnytyssalin kattava harjoittelu. Nämä ovat olleet jo monta vuotta haaveena päästä kokemaan, joten todellakin haluan tehdä tämän harjoittelun. Naistentaudit, synnytys ja äitiysvuodeosasto ovat itseäni kiinnostavia osa-alueita.
Näiden harjoittelujen ajankohta tulee olemaan syksyllä. Sitä ennen tulee neuvolaharjoittelu ja työterveyshuollon harjoittelu. Neuvola alkaa siis ensi viikolla ja työterveys on jossakin vaiheessa kesällä. Työterveys on vain kolme viikkoa, joten sen vuoksi se on ajateltu minulle kesälle.
Enemmän stressiä aiheuttaa terveydenhoitajatyön opinnäytetyö, jota meillä kehittämistyöksi kutsutaan. Se on todella pitkällä, mutta silti en ole tyytyväinen. Olen ehkä vähän umpisolmussa. En tiedä mihin suuntaan edetä. Tuntuu, ettei minulla ole enää mitään annettavaa kyseiselle tehtävälle.
Kuten jo aiemmin kerroin, niin tiesin etten päässyt imetyskokeesta läpi, eilen se lopulta varmistui. Tulevissa harjoittelutehtävissä on kuitenkin samoja aiheita käsiteltynä, kun tentissä. Sovin opettajan kanssa, että katsotaan tenttiä sitten harjoittelun jälkeen. Puhetta oli suullisesta tentistä ja mahdollisesti jostain kirjallisesta toteutuksesta. Onneksi minua ei uusintatenttiin pakoteta, sillä en todellakaan siinä pärjäisi yhtään paremmin. Lisäksi uusintatentti menisi päällekkäin harjoittelun kanssa, enkä pystyisi keskittymään enää lukemiseen, saati saisi aikataulutettua sitä samaan muihin menoihin.
Harjoittelun aikana minulla jatkuu psykoterapia ja kotikuntoutus eli arjen tukihenkilö. Tietenkään muukaan elämä ei unohdu. Minulla on edelleen neljä kertaa viikossa liikuntaa, koira ja mies. Ihan rehellisesti sanottuna pelottaa miten sitä jaksaa. Kotikuntoutus olisi ainakin peruttavissa aina kun en jaksa, mutta se olisi tietenkin tärkeää. Kotikuntoutusta voin hyödyntää myös koulutehtävien tekemiseen, joten se todellakin olisi tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti