Miten kaksi vuotta muuttaa ihmistä?

Toisinaan minulta kysytään sitä, olenko nykyään varovaisempi uusien ihmisten kanssa. Mielestäni en ole erilaisempi uusien ihmisten kanssa verrattuna kahden vuoden takaiseen. Ainoa syvällisempi uusi ihmissuhde, jonka olen puukotuksen jälkeen solminut, on nykyinen avopuolisoni. Rivien välistä voi siis lukea, etten ole saanut uusia ystäviä. Tuttuja tietenkin on tullut ja mennyt, mutta ei sellaisia, joille voisin soittaa keskellä yötä ja tietää että se on ok.

Ei ole helppoa miettiä miten olen muuttunut kahdessa vuodessa. Täytyy aina pohtia, onko tämä tai tuo aivovamman aiheuttamaa vai onko kyse ihan oikeasti muutoksesta. Toki myös ikä tuo omaa muutosta. Kaksi vuotta sitten olin 21 vuotta vanha ja nyt täytän kohta 24. Vielä lähempänä 30 vuotta aivojen otsalohkot kehittyvät. Otsalohkot ovat ajattelukyvyn, toiminnan ja käytöksen kannalta merkittävimpiä aivojen alueita. Jo sen puolesta vielä nuorissa aikuisissa tapahtuu muutosta. Voinko siis sanoa kypsyneeni, jos se kuuluu normaaliin aivojen kehitykseen?

Sen ainakin tiedän, että olen muuttunut suunnitelmallisemmaksi. Osasyy voi olla aivovamma. Joudun miettimään sitä, milloin otan lääkkeeni, kuinka paljon saan nukuttua ja milloin jaksan tehdä tiettyjä asioita. Toisaalta aikaa on nykyään enemmän tehdä asioita, joten on myös aikaa ajatella. Ennen menin tukka putkella koulusta töihin ja sieltä vielä harrastuksiin. Elämä oli hyvin aikataulutettua, kun taas nykyään tarvitsen aikaa vain olla.

Edelleen tiedän ajattelevani sitä, mitä muut ajattelevat. Nyt kuitenkin on helpompaa antaa asian olla. En jaksa ottaa paineita. Olisihan se kiva, jos sixpack pullottaisi paidan alta, mutta ketäpä minun vatsan alueeni kiinnostaa? Kaiken lisäksi leikkauksen jälkeen vatsan ihon alla oleva arpikudos varmaan tuhoaa kaikki ajatukseni kesäkunnosta 2018.

Rahankäyttö on kyllä kokenut muutoksia. Olen aina ollut pihi ja huono käyttämään rahaa itseeni, mutta nyt saatan jopa ostaa itselleni haaveilemiani asioita. Edelleenkään en halua ripsienpidennyksiä, geelikynsiä tai hiuksiin viimeisimmän muodin mukaista värjäystä. Ehkä kyse on siitä, että nykyään uskallan olla sitä mitä koen olevani. Vaikka kierrätän ja ostan tuotteita käytettynä, niin teen valintoja omasta näkökulmasta, tilanne huomioiden.

Vaikka aikaa on periaatteessa enemmän, niin silti huomaan, etten saa asioita tehdyksi. Haluaisin lukea kirjoja, käydä pitkillä kävelylenkeillä koiran kanssa ja nähdä ystäviä. En kuitenkaan saa näitä asioita tehtyä. Tämä varmasti osittain johtuu aivovammasta, mutta välillä herään ajatukseen, että onko minusta tullut laiska. Ennen vaadin itseltäni enemmän ja sainkin asioita aikaan. Tein paljon, oli asia sellainen, josta pidin tai en. Minulle usein sanotaan, etten saisi vaatia itseltäni liikoja, mutta ilman vaatimista en varmaan tekisi mitään. Ihan kuin olisin laiska, tyhmä ja saamaton.