torstai 28. marraskuuta 2019

Marraskuu (lopu jo, kiitos)

Marraskuu alkoi positiivisissa merkeissä, sillä kirjoitin nimeni pankin lappusiin ja sain tilalle asunto-osakkeen. Välittäjän kahvien jälkeen innoissani menin asunnolle, irroitin yhden seinällä olleen kiinteän hyllykokonaisuuden ja sen alta paljastui kolo. Asunnossa oli maalatut lasikuitutapetit, mutta sen ruokailuhuoneen seinällä olleen hyllyn takaa paljastui alempi tapettikerros. Koska lasikuitutapetti lähti kivasti irti, revin sitä.

Kun tapetti lähti yhdeltä seinältä, olihan se pakko jatkaa muuallekin. Myös eteisessä, makuuhuoneessa ja olohuoneessa oli tuo sama tapetti ja kaikki lähti. Osittain lähti kaikki muutkin kerrokset, mitä vain seinään oli laitettu. Pohjalta paljastui kiviseinä (ei tosin tullut kovin yllätyksenä, jos yhtään muisti koputella seiniä) ja kyseinen materiaali oli aika kuoppaista ja monien naulojen ja proppujen alta paljastui vielä isompia kuoppia. Lyhyesti sanottuna hommaa oli yhdelle aivovammaiselle liikaa. Kun kaikki seinäpinnan päältä lähtevä materiaali oli poistettu, alkoi hionta. Sitten onneksi tulikin jo remonttimiehet paikalle tasoittamaan seiniä.

Samalla minä lähdin Aivovammaliiton sopeutumisvalmennuskurssille. Kaiken remontin ja pakkaamisen keskellä ajattelin sen olevan vähän loman kaltainen kokemus. Ei ollut. Lomaa toi se, että ruoka ilmestyi valmiina linjastolle ja sitä sai ihan itse ottaa niin paljon tai vähän kuin halusi. Koirakaan ei ollut mukana, joten ei ollut mahdollista huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään. Viikko sisälsi paljon vertaistukea, kolme pipoa ja yhdet lapaset, enemmän liikuntaa kuin moneen viikkoon ja jopa jotain hyödyllistäkin uutta tietoa. Toki vähemmän kuin oletin, sillä luulin olevani ennemminkin kuntoutuksessa, mutta sopeutumisvalmennuskurssi olikin enemmän vain sitä vertaistukea. Kurssilla tuli myös koettua yksi ahdistuskohtaus, sillä yksi ihminen puhui samaa murretta, kuin minut pahoinpidellyt exäni.

Sain myös nuhteet fysioterapeutilta, sillä olin laiminlyönyt harjoitteitani. Syyskuussa leikattu eturistiside ei ole ollut helpoin kumppani ja olen kaivannut minulle normaalimman liikunnan pariin. Kuitenkin juosta saan todennäköisesti vasta helmikuussa, joten nyt minun pitäisi vaan keskittyä tekemään fysioterapeutin antamia harjoitteita.


Marraskuussa kävin myös kylpylässä sekä yhden opiskelijakaverini tupareissa. Ihastuin heidän omakotitaloon ja jäin miettimään sen hyötyjä ja plussia verrattuna omaan kerrostalokaksiooni. Tässä kuussa olen asioinut harvinaisen monta kertaa Kodin Terrassa ja miettinyt monta kertaa, kuinka en ole ostanut sieltä yhtäkään kasvia vaan sitäkin enemmän remonttitarvikkeita. Toisaalta löysin siroliuska-aralian 1,45 eurolla, joten ehkä kasvihulluus on ollut kohtuullista näin muuttoa ajatellen. Hullutusta oli käydä muuttoviikolla katsomassa Ismo Leikolaa, mutta saipahan pari tuntia aikaa nauramiselle, eikä ollut tilaa murehtia kaikkea.

Tämän kuukauden aikana olen tajunnut myös, etten ole parantunut masennuksesta. Olen pitkään jo kokenut, että olen jäänyt aivovamman suhteen todella vähälle hoidolle ja huomiolle, mutta masennuksen ajattelin helpottaneen. Toisaalta kaikki viikonloput remonttia tehden ja viikot muuten vain ohjelmaa täynnä ovat tuoneet rajat vastaan. Kirjoittaminen tai mikään muukaan ei ole edes käynyt mielessä. Olen vain istunut sohvan nurkassa ja kutonut ties mitä tarkoituksena saada edes jotain tehdyksi.

Aloin itkeä saunassa, kun sain vettä mukista, joka on ollut minulla töissä käytössä. Tajusin, etten tarvitse enää sitä mukia. En tarvitse enää työvaatteita tai ammattikirjallisuuttani. Kunhan lopulta kaikki muuttolaatikot ovat uudessa asunnossa ja alan lajitella tavaroita loogisemmin, laitan kaikki töistä muistuttavat tavarat samaan laatikkoon ja varastoon. Vuosi sitten lokakuussa valmistuin sairaanhoitajaksi ja koko vuoden aikana en ole pystynyt töihin. On ehkä aika sulkea se ovi lopullisesti. En tarvitse niitä tavaroita, mutta vielä en ole valmis niistä luopumaan. En siis tarvitse niitä asuntooni muistuttamaan tästäkin epäonnistumisesta, joten varasto on hyvä paikka.

Jos tästä vielä joskus selviää ja pääsee uuteen asuntoon hengissä, niin tutut voivat pistää mieleen että otan mieluummin tuparilahjaksi suolan sijaan kasveja, leipä käy kuitenkin. Kasvilistalta puuttuu muun muassa anopinhammas. Muut listalla olleet olen jo unohtanut.