Arjen tukihenkilöstä apua arjen pyörittämiseen

Arjen tukihenkilöstä oli juttua jo pari kuukautta sitten ensimmäisen kerran. Pääset tekstiin tästä. Tuolloin sovittiin ensimmäinen tapaaminen parin viikon päähän. Kuitenkaan tuota tapaamista ei ollutkaan, sillä tukihenkilö sairastui. Seuraavan viikon hän olikin lomalla ja sitten taas me olimme lomailemassa Jyväskylässä. Ensimmäinen tapaaminen olikin vasta viime viikolla.

Ensimmäisellä kerralla aloitimme miettimään sitä, mitä minä tarvitsen. Oma-aloitteellisuus on tällä hetkellä minun ongelmani. Pystyn suunnittelemaan asioita ja kirjaamaan tavoitteita, mutta asioiden toteuttaminen on haastavaa. Otetaan esimerkiksi siivoaminen. Tiedän, että meillä on pölyistä ja lattialla on villakoiria. Tavaroita on siellä täällä, vaikka niillä olisivat omatkin paikat. Mutta siihen se jää, vaikka kuinka haluaisin siistin kodin.

Tiedän, mitä minun pitäisi tehdä, mutta en tee asioita. Tiedän, että minun pitäisi vaihtaa lähes kaikkiin kukkiin mullat, mutta en vaihda. Olen ostanut mullan, hankkinut ruukkujen pohjalle kiviä ja uusia ruukkuja. Kaikki olisi valmiina, mutta en saa aikaiseksi. Ongelma koskettaa tietenkin myös muita osa-alueita elämässäni.

Tässä kohtaa esiin astuu arjen tukihenkilö ja kotikuntoutus. Tarvitsen apua normaalin kodin askareiden pyörittämisen lisäksi myös koulutehtävien tekoon. Vaikka olen päässyt varsin pitkälle terveydenhoitajatyön opinnäytetyössä, niin koulun ohella en sitä enää jaksa tehdä. Tulevan harjoittelun aikana tuskin jaksan sitäkään vähää. Se, että edes silloin tällöin kirjoittaisin tunnin hyödyttäisi kovasti.

Ensimmäisellä kerralla käytin tuota yhteistä 45 minuuttia kouluun liittyvien sähköpostien lähettämiseen ja etsin tenttiin vaadittavaa kirjaa, jonka löysinkin luokkalaisen avulla Storytel-sovelluksesta.

Jälkimmäisellä kerralla oli taas yksi sähköposti, johon vastata. Sen kirjoittamisen jälkeen pää löi harvinaisen tyhjää. Toki takana oli huonosti nukuttu ja paljon stressattu viikko, joten ei ihmekään, että en saanut aloitettua opinnäytetyön viimeistelyä. Olikin siis aika miettiä, mitä oikeasti hyödyllistä voisin tehdä. Eli pyyhin pölyt, ensimmäistä kertaa varmaan kahteen kuukauteen.

Jotenkin siivoaminen aiheutti aikaan sen, että toissapäivänä järjesteltiin asuntoa miehen kanssa. Olemme asuneet yhdessä noin vuoden verran ja muuton aikana tavarat jäivät aika pitkälti niille paikoilleen, kun mihin ne jätettiin. Ärsytyskynnys nousi muutenkin siivoamisen aikana niin paljon, että pelattiin huonekalutetristä. Saattaa olla, että jossain kohtaa totean, ettei nykyinen järjestys ole vieläkään se oikea. Onneksi olen nainen, saan vaihtaa mielipidettä koska tahansa.