Kun leikkauksesta on kolme viikkoa

Tänään leikkauksesta tulee kuluneeksi tasan kolme viikkoa. Toipuminen on sujunut mielestäni sinänsä hyvin, kumpikaan haava ei tulehtunut tai vastaavaa. Tikit olivat yhden ylimääräisen päivän, koska yksi luokkalainen halusi ne poistaa, eikä meillä ollut sinä päivänä koulua, kun tikit olisi saaneet poistaa. Alunperin ajattelin itse ottaa tikit pois, mutta kyseinen homma on minulle niin tuttua, joten annoin toiselle mahdollisuuden harjoitella tikkien poistoa.

Minulle ei edelleenkään ole selvinnyt, miten kämmenselän arven alle laitettu rasva pitäisi auttaa kiinnikkeisiin. Arpi on edelleen kiinni jänteissä. Käden käyttö ei ole enää niin kipeää, kuin se oli pari viikkoa sitten, mutta edelleen ääriasennot tuntuvat ikäviltä.

Kämmenselässä oli kaksi tikkiä ja navan alla kaksi tikkiä. Kämmenselän kohdalla oleva haava on parantunut ihan kivasti, eikä siihen ole muodostunut keloidia. Keloidi siis tarkoittaa arpikudoksen liikakasvua, joka pysähtyy vain hoitamalla aluetta joko paineella tai kortisonilla. Navan arven kohdalla ei valitettavasti olla yhtä onnellisessa tilanteessa, sillä sen arven kohdalla on jo nyt keloidisoitumista.

Olen käyttänyt navan arpeen silikonigeeliä, mutta en ole huomannut sen vaikutusta. Jo aiemmin muita arpia hoidettaessa parempi vaikutus oli silikoniteipillä, mutta nyt en ole sitä jotenkaan kokeillut. Napa on muutenkin alueena haastava teipin käyttöä ajatellen, joten tuskin teippiä edes kokeilen.

Jälkensä jätti myös rasvaimu mahan alueelta. Oletan, että se on arpikudosta, mikä tuntuu kovana alueena rasvaimun alueella. Mikäli vatsalihaksia jännittää kunnolla, alue näyttää muhkuraiselta, vähän kuin selluliitilta. Eli ei tosiaan mennyt aivan putkeen tämä homma. Vatsan alue oli ehkä se kipeinä alue leikkauksen jälkeen ja liian voimakas vatsan rutistaminen sattui. Itsehän rakastan nukkua kyljellään niin, että alempi jalka on suorana ja päällimmäinen jalka on vedetty vasten rintakehää. Tämä asento ei oikein meinannut onnistua kipujen takia, mutta nyt jo helpottaa. Myös autoon meneminen ja sieltä nouseminen olivat varsin kivuliasta, mutta onneksi kivut ovat helpottaneet.

Noin kahden kuukauden päästä pitäisi olla plastiikkakirurgin kontrolliaika. Saa nähdä mitä siellä tehdään, sillä totuus on, etten edes leikkauksesta koe hyötyneeni. Oma toive olisi, että jänteisiin kiinni jäänyt arpi ihan oikeasti irrotettaisiin, mutta saa nähdä mitä mieltä kirurgi on asiasta. Muita arpia täytyy kuitenkin edelleen hoitaa kortisonipistoksilla, joten en plastiikkakirurgiasta pääse vielä pitkään aikaan eroon.

Minun onneksi nykyinen plastiikkakirurgi on ihan huippu tyyppi ja vaikka arpien kortisonipistokset ovat varsin kivuliaita, niin tuon lääkärin luona on kiva käydä. Tässä välissä olen ollut kahdella toisellakin lääkärillä, enkä heistä niin pitänyt. Olen käynyt plastiikkakirurgian poliklinikalla vuodesta 2012 asti, joten koen tärkeäksi mukavan lääkärin.