Sananen ihmissuhteista

Usein sanotaan, että ihmisen kuolema koskettaa satoja ihmisiä. On perhe, suku, ystävät, kaverit, tuttavat. On niitä, jotka tunnet päivähoidosta aina lukioon asti, niitä jotka tapaat vain kerran ja jätät ikuisen jäljen. On niitä ihmisiä, jotka olet tuntenut aina ja jotka ovat aina sinun elämässäsi aina vanhainkotiin asti. Ihmisiä tulee elämääsi ja lähtee.

Ystävyys ja ihmissuhteet ovat haastavia. Toisille ne eivät ole. Minä en ole ikinä ollut suosittu tai ystävien ympyröimä. Yläasteella menetin yhtä lukuunottamatta kaikki ystäväni. Tai no, ehkä ne olivat enemmän kavereita. Yläasteen jälkeen en ole tuon yhden ihmisen kanssa ollut juurikaan tekemisissä. Taisimme olla ystäviä lähinnä sen takia, kun ei ollut ketään muutakaan.

Lukiossa vihdoin sain ystäviä. Aika kuitenkin on tehnyt tehtävänsä ja vienyt meitä erilleen. Pieni paikkakunta ja pieni lukio. Taas se pakotti yhteen ihmisiä, jotka eivät välttämättä olisi olleet ystäviä muuten. Tietenkin vaalin meidän muistoa, mutta siihen se taitaakin jäädä. Hyväksi muistoksi. Ikävöin meidän yhteisiä hetkiä, sitä nuoruuden huolettomuutta ja tunnetta, että tapaa ystäviään lähes päivittäin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Joskus sitä ajatteli, ettei lukio lopu ikinä. Sen loputtua tuli kuitenkin aika, kun piti valita, mitä elämällään haluaa. Muutin opiskelujen perässä omaan asuntoon lähikaupunkiin ja aloitin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Uuden koulun myötä tutustui ihmisiin, mutta alkuperäisestä luokasta en ole kenenkään kanssa tekemisissä tänä päivänä. Olin kaksi vuotta samassa työpaikassa, enkä ole yhdenkään entisen työkaverini kanssa tavannut muuta kuin silloin, kun asioin edellisessä työpaikassani.

Aika usein mietin, miksi koen oloni niin yksinäiseksi. Nekin ihmiset, joita ystäviksi kutsun, käyvät vähiin. Puukotuksen jälkeen lähellä olevat ihmiset eivät ole tainneet tietää, miten minuun enää suhtautua. Sairastuin masennukseen, joka myös karsi ihmisiä. En itse jaksanut hoitaa ystävyyssuhteita, vaikka ystäviä arvostinkin erittäin paljon. Minun ystäväni tekivät yllätysvierailuita tuoden suklaata ja saivat minut nauramaan, kun halusin vain itkeä. Mihin se kaikki on kadonnut?

Olen hukassa oman identiteettini kanssa, mutta sen lisäksi kaikesta työstä huolimatta menetän ystäviänikin. Hyvä päivän tutut ovat jo aikaa sitten menneet. Ihmiset, joiden kanssa olen viettänyt tunneittain aikaa, ovat pikku hiljaa kaikonneet. Vaikka kuinka kovasti yritän laittaa ystävilleni viestiä, en aina saa vastausta.

Aivovamma ei ainoastaan vienyt päässälaskutaitoa, muistia, oma-aloitteellisuutta ja tunnesäätelyä vaan myös todella monet ihmissuhteeni. Aivovamma ei myöskään parantanut suhteita sisaruksiini tai muihin sukulaisiini. Jos minun pitäisi valita läheisin sisarukseni, ei hän olisi edes verisukua kanssani. Hän on minulle kolme viikkoa nuorempi isosisarus. Jo se, etten ole ikinä saanut läheisiä sisarussuhteita satuttaa. Olisin kuvitellut, että kun pikkusisko käy sentin päässä kuolemasta niin se herättäisi siihen, ettei elämä ole ikuista.

Alan olla hyvin monessa asiassa solmussa. Minua itkettää se, kuinka monen ihmisen kanssa olen ollut läheinen, enkä enää ole. Olen toki monta ihmissuhdetta ihan itse pilannut, mutta monissa olen ollut se aktiivinen osapuoli, joka ei enää sairauksien takia jaksanutkaan.

Olo on jo nyt hyvin yksinäinen. Tapaan viikoittain paljon ihmisiä, mutta en koe heitä kuin korkeintaan tuttavina. Minua hoitavat ihmiset ovat hoitosuhteessa kanssani, eivät ystävyyden takia. Harrastuksissa voin tavata viikossa yli sata eri ihmistä, mutta en silti tiedä heidän nimiään. Jos sosiaalinen kanssakäyminen on ihmisten kanssa, joiden nimiä ei tiedä, niin en tiedä kuinka paljon siitä saan.

Ihmissuhteet ovat aina olleet minulle kipupisteitä. En osaa enää ilmaista itseäni ihmisille suoraan. Joten jos tämä teksti kolahti, niin mieti ystäviäsi. Kerro heille, kuinka paljon heitä arvostat. Joku päivä et sitä voi enää tehdä. Minulla on ollut kohta kaksi vuotta jatkoaikaa elämälle. Paljon ihmisiä on matkan aikana hävinnyt. En haluaisi enää yhtäkään hävittää, mutta en jaksa enää yksin pidellä hukkuvaa ihmissuhdetta pinnalla.