lauantai 27. tammikuuta 2018

Sosiaalityöntekijän tapaaminen

Ennen joulua tuli pitkään pelkäämäni piste. En enää jaksanut. Jaksamisen venyttäminen toimi hyvin pitkälle, oikeastaan sellaisen vajaan 1,5 vuotta. Heti puukotuksen jälkeen tapasin sosiaalityöntekijän kanssa ja hän mainitsi arjen tukihenkilöstä ja mahdollisuudesta saada sellainen minun arkeani helpottamaan.

Siinä vaiheessa kielsin tarpeeni avulle. Edessä oli kesä, johon kuului ainoastaan lääkärikäyntejä ja psykiatrisen sairaanhoitajan tapaamisia. En tiennyt siinä vaiheessa tulevista terveydenhoitajan opinnoista tai muista arkea haastavista tekijöistä.

Syksyllä koulu jatkui terveydenhoitajapuolella ja huomasin etten jaksa. Kevään 2017 en ottanut uusia opintoja, koska vanhatkin olivat kesken. Menin kuitenkin kesätöihin ja taas oli jaksaminen koetuksella. Kesällä väkersin rästitehtäviä töiden ohella ja hoidin koiranpentua.

Syksy 2017 meni vain yhden harjoittelun ja opinnäytetyön kanssa, kunnes ennen joulua tuli piste vastaan. En enää selvinnyt yksin. Enkä selvinnyt edes rakkaan ja ymmärtäväisen avopuolisoni avulla. En saanut mitään hoidettua ja oli aika myöntää terapeutille, että tarvitsen apua kotiin.

Terapeuttini soitti sosiaalityöntekijälle ja pisti asiat pyörimään. Aikaa kuitenkin meni varsin kauan, jotta tapaaminen saatiin järjestettyä. Nyt tuo ensimmäinen tapaaminen sekä kaupungin sosiaalitoimen että sairaalan sosiaalityöntekijän kanssa on ohi. Minulle tuli yllätyksenä, että tapaamisessa oli mukana myös kaksi arjen tukihenkilönä toimivaa työntekijää, joista toisesta tuli minun oma työntekijäni.

Hyvä fiilis tulevasta

Sovimme ensimmäisen käyntiajan parin viikon päähän. Olisin saanut hänet jo seuraavalle viikolle, mutta omat aikatauluni olivat niin täynnä, että koin helpommaksi ottaa väljemmän päivän ensimmäiseksi kerraksi.

Arjen tukihenkilö työskentelee kanssani vähintään kerran viikossa 45 minuuttia tai tunnin ainakin heinäkuun loppuun asti. Siihen asti tehtiin nykyinen päätös ja palvelun tarvetta arvioidaan kesällä uudestaan. Tällä hetkellä on vaikea sanoa, kuinka pitkään tukihenkilöä tarvitsen.

Minulle tarjottiin myös mahdollisuutta ryhmätoimintaan, jota tuo kyseinen palveluntarjoaja myös tuottaa. Totesimme kuitenkin, että minulla riittää ryhmiä. Aloittamani salibandy, koulu ja ryhmäliikuntatunnit sisältävät paljon ihmisiä. Sen lisäksi on tietenkin terapia, perhe ja kaverit, joita näkee. Taika-koiran kanssa tulee lisäksi nähtyä koiraihmisiä, joten sinänsä kontakteja ei puutu. Sitten on vielä myöhemmin alkava toimintaterapia, joten tapahtumia on. On vain eri asia, kuinka tulen huomioiduksi eri ryhmissä.

Arjen tukihenkilöltä toivon sitä, että saan tehtyä tarvittavia päivittäisiä asioita, mutta myös isompia ja harvemmin toistettavia tapahtumia. En vieläkään ole pyyhkinyt pölyjä puhumattakaan ikkunan pesusta tai kukkamultien vaihtamisesta. Ehkä sitten parin viikon päästä.

2 kommenttia: