En usko, että kukaan on huomannut noita hetkittäisiä pelejäni riippuvuuksiksi. Olen päässyt niistä ihan itse eroon, ilman kenenkään apua. Jossain vaiheessa olen aina huomannut, että nyt menee liian pitkälle ja olen lopettanut riippuvuuteni kuin seinään. Se on onnistunut ja normaali elämä on taas jatkunut. Tai noh, varsinainen elämäni ei ole mitenkään ollut vaarassa. Olen aina pystynyt suorittamaan vaadittavat asiat, paitsi silloin kun riippuvuus on tullut puukotuksen jälkeen.
Eikä pelaaminen ole ollut mitenkään edes pahaa riippuvuutta varsinaiseen riippuvuuteeni nähden. Se on niinkin yksinkertainen ja jokapäiväinen asia kuin sokeri. Ihan tavallinen sokeri.
Voisin vetää suklaata tai karkkia kaksin käsin. Huono olo saattaa tulla ehkä 200 gramman kohdalla, mutta hetken tauon jälkeen voin jatkaa ihan helposti. Irtokarkkihyllyllä harvoin pussini painaa vähemmän kuin puoli kiloa. Karkin ja suklaan syömisen jälkeen iskee tietenkin morkkis ja sokerikrapula. Silloin tällöin olen ihan siinä kunnossa, että voisin oksentaa, vaikken sitä teekään. En voi sietää oksentamista ja viimeisimmän kerran olenkin oksentanut ollessani ehkä 10. Yli puolet elämästäni onkin mennyt ilman tuota kauhujen kauhua. Myös toisten oksennusten siivoaminen käy haastavaksi. Kun on koira, joka silloin tällöin oksentaa, on tuskaa siivota sen jäljet. Usein meillä mies siivoaakin oksennukset.
Ennen puukotusta olin noin 1,5 vuotta herkkulakossa. Minulle toimii kaikki tai ei mitään -ajattelu herkkulakon suhteen. Olen tässä viimeisen vuoden ajan yrittänyt herkkulakkoa, mutta siinä onnistumatta. Enää ei ole tahdonvoimaa selvitä ilman herkkuja.
No niin, ollaan rehellisiä. Liikun paljon (tai ainakin yritän) sillä en halua lihoa. Sokeririippuvuuteni vuoksi en halua kokeilla päihdyttäviä aineita, sillä tiedän, että minun on todennäköisempi koukuttua näihin aineisiin. Kun lähipiirissä on myös yksi alkoholiriippuvainen (tämä on muuten salaisuus, älkää kertoko kenellekään, eiku?) niin geneettinen perimä myös ohjaa minua riippuvuuksiin. Turhauttavaa, tiedän.
Olisi ihanaa joskus päästä riippuvuuksista eroon, mutta ehkä vielä ei ole sen aika. Minulla on paljon paranneltavaa pelkästään puukotuksesta. On kuitenkin omalla tavallaan helpotus miettiä asioita blogin avulla ja ehkä saada jopa vertaistukea. Käsittelemättöminä asioilla on tapana paisua kuin pullatakinalla.
Hei! En ole vielä ehtinyt lukemaan aivan kaikkia postauksiasi, mutta tuli mieleen tästä sokeririippuvuusasiasta tuo yksi kirjoitus missä olit laittanut kuvan eri lääkkeistäsi. Onko sulla vielä Ketipinor käytössä? Sulla on varmasti koulutuksesi puolesta psyykelääkkeistä tietoa, mutta mulla ainakin Ketipinor ja moni muu psyykelääke syötätti, väsytti jatkuvasti ja ajoi makeisriippuvuuteen. Lihoin 35kg parissa vuodessa. Hyvä jos pystyt liikkumaan, koska itselläni jäi lenkit koiran kuoleman jälkeen pois aluksi melkein kokonaan ja myöhemmin täysin. Sitä ei vaan huvittanut lähteä ilman pakotetta liikkeelle. Nyt olen lopettanut kaikki mielialaan vaikuttavat lääkkeet paitsi Mysimban, joka on uusi ns. laihdutuslääke, mutta se sisältää naltreksonin lisäksi bupropionia, mitä käytetään myös masennuksen hoitoon. Toistaiseksi tuntuu auttavan ruokahalua hillitsevästi ja olen lenkkeilyäkin hiljalleen aloittanut. Pitkä matka edessä vielä.
VastaaPoistaItselläni on ollut pelkkää bupropionia eli Voxraa masennuksen hoitoon aiemmin ja koin, että se vähenti väsymystä ja lyhenti unentarvetta, joka itsellänikin oli n. 10 tuntia. Voxraa en voi tietenkään käyttää nyt, koska bupropionia on tosiaan Mysimbassakin, mutta vaikutus on sama uneen tällä yhdistelmälääkkeelläkin. Nyt riittää 6-7 tuntia ja energiaa riittää enemmän, mutta ei vielä ihan kaikkeen. Itselläni on masennustaustaa kohta 20v, mutta en ole kokenut mitään niin kamalaa kuin sinä. Samaistun kuitenkin moniin tuntemuksiisi, mistä olet täällä kertonut, sillä muistiongelmat, väsymys, makeisriippuvuus, itsetuntoasiat ym. ovat olleet läsnä elämässäni pitkään.
En ole ehdottamassa psyykelääkkeistä vieroittautumista, koska niistä eroon pääseminen voi olla hirveän vaikeaa varsinkin kun prosessoit vielä traumaa, mutta jos et ole vielä keskustellut lääkärin kanssa muistakin lääkevaihtoehdoista kuin Ketipinor niin kannattaa kysyä. Itselläni sivuvaikutukset olivat liian rankat, että niitä aiheuttavat lääkkeet olisivat parantaneet mielenterveyttäni. Vaikka olisinkin ollut hieman tasaisemman oloinen Ketipinorin ja monen muun syötättävän lääkkeen kanssa, ei yhä enemmän pyöristyvä peilikuva piristänyt mieltä. Joku lääkäri kerran tokaisikin, että se on joskus vaan valittava pienempi paha, jos suurempi paha on vaikeampi sietää eli vihjasi olevan parempi syödä lihottavaa lääkettä masennuksen hoitamiseksi kuin olla omaan kehoon tyytyväinen. Voi se varmaan olla noinkin joskus, mutta jatkuva nälkä ja makeanhimo on ihan yhtä lailla stressaavaa kuin masennuksen monet oireet. Mutta eipä ne sulje toisiaan pois, että joko toimiva lääkitys masennukseen tai hyvä painonhallinta/terveelliset elämäntavat.
Mukavaa kesää sinulle ja paljon voimia ja jaksamista!
Pahoitteluni, että en ole tätä kommenttia huomannut. En tiedä miten tämä on jäänyt näin pimentoon. Tai sitten vain unohdin koko kommentin. En yllättyisi tällä muistilla :D
PoistaKieltämättä Ketipinorista on tullut viime aikoina kuultua kaikkea huonoa. Olenkin sitä miettinyt. Kuitenkin tällä hetkellä haluan nukkua ja mielellään mahdollisimman hyvin. Eipä taida kauaa edes tuo ketipinor toimia. Koko ajan toleranssi noussut.