Ensimmäinen yhteinen yö meni päin helvettiä. Eihän tuo pieni ollut tottunut meihin tai yksinäisyyteen, hänellä kun oli aina ollut sisarukset ja emo turvanaan. Heräsin aamulla viiden aikaan ja siirryimme olohuoneeseen, jotta mies olisi saanut nukkua ja mennä levänneenä töihin.
Taika oli jo alusta lähtien varsin kiltti, eikä pahemmin tehnyt tuhojaan. Paitsi miehen crocsit kiinnosti. Hän rakasti jo silloin järsiä oksia ja tekee sitä edelleen. Risujen kantaminen ulkona on yhtä lempipuuhaa. Taika myös rakastaa lunta ja talvella onkin parasta kun hänen päälleen heitellään lunta.
Meidän pikkuisesta kasvoi 6,5 kiloinen ihastuttava mittelspitz tyttö, joka sipsuttaa ulkona ylväänä, rakastaa palloja yli kaiken ja osaa monia temppuja. En osaisi kuvitella enää elämää ilman koiraa. Taika on ollut minulle tarvittava seura silloin, kun minusta tuntuu maailman yksinäisimmältä ihmiseltä. Silloin Taika tulee luo ja antaa ison kasan pusuja.
Toivon, että meidän vauva saa pitkän ja terveen elämän, ehkä joskus omiakin vauvoja, saa paljon uusia koirakavereita ja pysyy aina meidän pikkuisena 💙
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti