Meillä ei parisuhteessa ollut kompromisseja. Kaikki asiat mentiin sen mukaan, kumpi jaksoi tapella enemmän. Osaan olla määrätietoinen, mutta jatkuva vääntäminen alkaa jossain vaiheessa väsyttää. Ei sitä kukaan pidempään jaksa.
Emme enää parin kuukauden seurustelun jälkeen sopineet riitoja ja niitä oli PALJON. Sanotaan, että riitely puhdistaa ilmaa, mutta meillä se vaan lisäsi vääntämistä. Exäni ei suostunut olemaan väärässä ja minä en suostunut olemaan aina syypää.
Toisinaan tuntui, että meillä olisi asunut sellainen 10-vuotias lapsi. Toisen asioista joutui ihan oikeasti pitämään huolta. Exäni oli työttömänä ja minä jouduin pitämään huolta siitä, että hän tekee työhakemukset, täyttää Kelan lomakkeet ja maksaa laskut. Oli rasittavaa yrittää saada toinen huolehtimaan asioistaan. Valitettavasti ihmisen huonoimmat tavat eivät paljastu ensikohtaamisella.
Vaati omanlaistaan henkistä kanttia uskaltaa kävellä arvet paljaana. |
On rankkaa odottaa toisen ihmisen muuttuvan. Sen vuoksi sitä ei kannata odottaa, se ei tule tapahtumaan helposti. Ihmiset eivät muutu pyydettäessä ja joskus muutoksia tapahtuu pyytämättäkin. Pitäisi osata sopeutua muutoksiin ja hyväksyä toinen ihminen sellaisenaan. Ei mitään toivoa, että tuo olisi onnistunut exäni kanssa.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu kunnioitus. Väkivalta, niin henkisenä ja fyysisenä, ei ole mitään kunnioitusta. Ilman kunnioitusta parisuhde on vain ontto kuori, joka vain odottaa rikkoutumista. Olisi kunnioittavampaa hakea apua väkivaltaisuuteen, kuin syyttää siitä uhria, eli minua. Exäni ilmaisi, kuinka minä ansaitsen selkäsaunani.
Huonoon parisuhteeseen kuuluu myös kyttäys, mustasukkaisuus, epävarmuus, toisen ohittaminen ja halveksuminen. Huono parisuhde on pahimmillaan maanpäällinen helvetti, josta ei ole ulospääsyä. Minun helvettini päättyikin varmaan itse kiirastuleen ja ikuisiin arpiin.
Ps. Äänestäkää blogin sivupalkissa siitä, millaisia postauksia toivotte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti