sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Näitä en ymmärrä

Jokaisella on varmasti asioita, joita ei ymmärrä tai ei koe niiden sopivan omaan elämään sitten mitenkään. Tämä lista on laadittu osittain kieli poskella, eikä siitä kannata ihan liikaa ottaa palkokasvin osia ruumiinonteloihin. Nämähän vain ovat minun kummastuksia. Postaus on täynnä kysymyksiä, joihin ei varmaan edes Wikipedia kerro vastauksia.

Talvella nilkat paljaana kulkeminen. Hei haloo, ulkona on pakkasta?! Luin tuossa juuri jonkun lääkärin kirjoittaman artikkelin, jossa aihetta sivuttiin. Kylmällä kelillä nilkat paljaana kulkeminen altistaa akillesjänteentulehdukselle, josta voi kestää parantua jopa 2 vuotta. Aika kova hinta muodille. Tosin itse en juuri muotia seuraa, joten onko mulla oikeus asiasta edes mainita?

Mikrokupu väärinpäin mirkossa. Joo, kyllä laitat sen oikein, kun mikrotat ruokaa, mutta sen jälkeen kupu pitää kääntää ympäri! Tosi ihanaa miehen jälkeen avata mikro ja ottaa naamalle ihanat tuoksut, kun kosteus ei ole päässyt poistumaan kuvusta. Puhumattakaan siitä, kun ruokaa roiskuu kupuun, kupu jätetään väärin päin ja et tarvitse mikroa muutamaan päivään. Vitsit, mikä ihana home.

Sukat kuivumassa eri päin pyykkitelineellä. Miksei niitä vain voi laittaa suoraan samoin päin? Helpottaa kummasti sitten, kun otat kuivat pois pyykkitelineeltä. Tai sitten mä vaan oon ihan hirvee natsi.

Karvaliivit. Miksi? Ne ei todellakaan näytä hyvältä, ei ainakaan mun silmissä. Ehdoton ei.

Oliivi ja avokado. Oli ne sitten yhdessä tai erikseen. Oliivi ei mene edes pitsassa. Avokado ei uppoa missään muodossa. Oikeestaan samaan kategoriaan kuuluu myös kookos. Ei vaan maistu.

Miesflunssa. Ihan kuin nainen ei voisi olla flunssassa, mutta silti tekee kaiken. Kuten eräs serkkuni, joka on kahden lapsen äiti sanoi, että nainen kipeänä hoitaa lapset, kodin, koiran ja miehen, niin silloin kun mies on kipeä, niin se ei pysty mihinkään. Miten ne miehet, jotka on sinkkuja? Ne varmaan kuolee aina miesflunssan aikaan ja jotenkin maagisesti herää henkiin, kun flunssa on ohi.

Omena hampaiden välissä. Tai no, se voi olla ihan mikä tahansa, joka sinne hampaiden väliin juuttuu. Tunne on kammottava. Mulla on vielä tosi ahtaat hampaanvälit, joten näiden tavaroiden saaminen hampaiden välistä käy ihan työstä.


Jatkuvasti tyhjä akku. Ollaan 2010-luvulla ja ihminen ei osaa tehdä puhelinta, jonka akku kestäisi enemmän kuin puoli päivää? Toki mun puhelin ei ole uusinta uutta, vaan on käytettynä jopa ostettu. Alan olla piheyden ja hermoromahduksen välimaastossa ja harkitsen uutta puhelinta.

Tahrat silmälaseissa. Mistä hitosta ne aina tulee? Toki meidän Taika on sellainen pusumoottori, ettei tosikaan. Aina linssit on täynnä pisteitä ja jotain hilsettä?! Ei mun päänahka edes hilseile, joten mistä ne pienen pienet hituset mun laseihin tulee? Tarvitsisin tuulilasinpyyhkijät mun linsseihin.

Kirjaston kirja ei mahdu palautusluukusta sisään. Tämä oli niin hupaisa keissi. Eihän se opus ollut kuin 800-sivuinen pikkuinen kaveri, mutta ei se mahtunut luukusta sisään. Tietenkin siitä tuli ihana kirje muistutuksena, mutta kun ei ollut mahdollisuutta palauttaa kirjaa silloin, kun kirjasto on auki. Mä sentään yritin monta kertaa tuntee sitä siitä luukusta.

Rintaliivien olkaimet kierteellä. Mun tekee aina pahaa, kun näen naisilla rintaliivien olkaimet kierteellä. Jos mulla on edes hetken verran kierteellä, mua alkaa sattumaan ja iho muuttuu ihan punaiseksi. Eikö ketään muuta satu?

Katoavat sukat. Mihin ne menee? Ei ne mihinkään nukkasihtiinkään jää pesukoneessa. Mielestäni aina katson, että pari menee pyykkikoneeseen, mutta silti niitä parittomia sukkia ilmestyy jostain. Onko pyykkikokeissa jokin maaginen portaali kadonneiden sukkien maahan? Saako sukkia sieltä ikinä pois?

Onko teillä jotain kummastuksen kohteita? Tai herättääkö teillä myös kookos, avokado ja oliivit kylmiä väreitä ja tuskanhikeä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti