Pää lyö viikon tyhjää

Olen koko viikon nukkunut enemmän tai vähemmän huonosti ja se alkaa jo pikkuhiljaa näkyä naamasta. Viikko on sisältänyt pari jumppaa, koirapuistoilua, hierontaa, pari keikkaa sairaalan puolella, vakuutusasioista keskustelua ja jumitusta. Kävin vihdoin vaihdattamassa sykemittariini pariston, joten minulla on pitkästä aikaa jopa kello käytössä. Samalla korjautin useampi kuukausi sitten ostamani sormuksen. Koiran on saanut muutamaan otteeseen pestä kosteuden vuoksi. Raukka ei siitä kamalasti tykkää.

Väsymyksen vuoksi en ole oikein saanut mitään tehdyksi. Onneksi puoliso hoitaa silloin minunkin puolestani asioita. Valitettavasti kaikki taapaamiseni minun täytyy hoitaa ihan itse. Tänään esimerkiksi minulla oli aika naistentautien poliklinikalle munasarjakystan vuoksi. Minulta siis löydettiin puukotuksen yhteydessä tehdyssä kuvauksessa omasta mielestäni isohko kysta vasemmasta munasarjasta, minkä tilannetta tänään arvioitiin. Tällä kertaa niin isoa kystaa ei löytynyt, mutta pienempiä kylläkin ja molemmista munasarjoista. Tämän ei pitäisi vaikuttaa mihinkään, mutta kyllä sitä aina ajattelee, että millaiseksi tilanne tulevaisuudessa muuttuu. Munasarjakystat voivat kasvaa kuitenkin pahimmillaan yli 20 kilon kokoisiksi. Noh, jätetään tämä asia hautumaan.

Ensi viikolla minulla piti olla kauan odottamani neuropsykologiset testit, mutta se siirtyi sitä seuraavalle viikolle. Tutkimustuloksia joutuu kuitenkin odottamaan lähemmäs joulua. Joulusta puheen ollen, pian pitäisi alkaa paketoimaan lahjoja. Kaikki lahjat olen siis ostanut jo aikoja sitten, mutta en ole jaksanut nähdä vaivaa paketointiin. En ole erityisen hyvä paketoija, joten rumia paketteja odotellessa. Muutenkin mielestäni joulua hössötetään ihan liikaa.

Meillä kotona joulu näkyy niin, että parvekkeella on lyhdyssä valo, ei mitenkään muuten. Meille ei ole tulossa kuusta, emmekä anna puolisoni kanssa toisillemme lahjoja. Talouden ainoa, joka lahjan saa on Taika. Tietenkin muilta ihmisiltä on oletettavissa lahjoja, mutta itse jättäisin koko touhun välistä, jos asia mitenkään minusta riippuisi.

Joulu on stressin juhla jolloin syödään ruokaa, jota ei muulloin ole tarjolla. Stressataan siitä, onko siistiä, onko ruoka hyvää ja mitä annetaan ja saadaan lahjaksi. Odotukset asetetaan korkealle ja koko juhla on pialla, jos yksi pieni ykstyiskohta menee pieleen. Yritetään saada onnistunutta kuvaa perheen pienimmistä ja toivotaan, että kuvat ehtivät oikeaan päivään mennessä perille.

Ehei, en jaksa. Menen helpon kaavan kautta ja ilmestyn isovanhempieni luokse aattoillaksi syömään. Onneksi isovanhemmilleni ei tarvitse hankkia lahjaa, sillä heille riittää, että minä tulen paikalle. Tärkeiden ihmisten näkeminen riittää minun jouluuni.