Vuoden 2016 loppu

Palataanpa taas pitkästä aikaa tähän kertomukseeni, jotta saataisiin kurottua menneet asiat nykyhetken tasalle. Tosiaan syksyllä aloitin terveydenhoitajaopinnot ja käymään "rääkkijumpassa'. Elämässä alkoi olla taas rytmiä ja syitä jatkaa elämää. Pahimmillaan kesän aikana kärsin itsetuhoisista ajatuksista. Jokainen silta oli potentiaalinen keino tappaa itsensä. Olo oli erittäin huono, mutta jotenkin sitä vaan jaksoi eteenpäin. En tiedä, miksi en tappanut itseäni. Ehkä en vain saanut sitäkään aikaan.

Loppukesästä sain lääkärin lähetteen psykoterapiaan ja loppu vuoden sairaslomaa. Alkoi tutustumiskäynnit terapeuttini luona, ennen kuin syyskuussa tehtiin terapiasopimus. Syksyyn kuului myös tappelu Kelan kanssa terapian korvauksista. Jouduin tekemään lopulta kolme hakemusta, jotta sain kelan tukemaan psykoterapiassa käymistä.

Alkusyksystä menetin itselleni erittäin tärkeän ihmissuhteen, jonka seurauksena minulle tarjottiin paikkaa psykiatriselta osastolta. En kokenut sitä omakseni. Otin rauhoittavia ja menin kaverilleni. Pääsin juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle ja psyykelääkettäni nostettiin maksimiannokseen. Sen jälkeen olokin lähti helpottamaan. Samaan aikaan myös tutustuin nykyiseen avopuolisooni, mikä osaltaan taittoi pahinta masennusta pienempään.

Koulussa suoritin teoriaopintoja kouluterveydenhuollosta ja työterveyshuollosta. Harjoitteluun en kuitenkaan mennyt syksyllä, vaikka siihen periaatteessa olisi ollut mahdollisuus. Minulla jäi rästiin kokeita ja tehtäviä. En enää jaksanutkaan tehdä niitä.

Joulukuussa minulla oli toistaiseksi viimeinen leikkaus puukotuksen liittyen. Alunperin minulla jäi kaksi veitsen palaa kiinni kallon luihin, joista toinen poistettiin heti tapahtuman jälkeen. Toistakin yritettiin poistaa, mutta se pala oli niin kiinni luussa, että se jätettiin paikoilleen. Kyseinen pala ei heti oireillut mitään, mutta pikkuhiljaa aloin kokea enemmän ja enemmän hermokipua otsalla. Otsalta minulla siis meni yksi hermo poikki, joka hermottaa kulmakarvan ja otsan aluetta.

Hermokivun sanotaan olevan pahinta kipua, mitä ihminen voi kokea. Jokainen on varmaan lyönyt kyynärpään hermon, joten tietää, miltä hermokipu tuntuu. Kun hermokipupiikkejä tulee päivittäin ilman mitään varoitusmerkkejä, niin tietää, ettei kaikki ole kunnossa. Leikkaava lääkäri varoitti minua, ettei veitsen palan poisto välttämättä poista kipuja, mutta onnekseni palan poisto poisti kivut lähes kokonaan. Harvakseen kipuja tulee vielä, mutta kivut ovat huomattavasti pienempiä, kuin aiemmin.