Into liikuntaan syntyi vasta lukiossa. Ei minusta silloinkaan himourheilijaa tullut, mutta aloin lenkkeillä vapaa-ajalla ja valitsin liikuntakursseja lukiossa. Olisin aina halunnut harrastaa jotain liikuntaa, mutta se ei ollut mahdollista syrjäseudulla asumisen ja vanhempien vuorotöiden takia.
Ammattikorkeakoulussa asiat muuttuivat. Muutin kaupunkiin ja koulumatkaa minulle tuli 2,5 kilometriä, jonka säässä kuin säässä pyöräilin. Kerrankin minulla oli hyvä syy käyttää polkupyörää! Ammattikorkeakoulussa ei enää ollutkaan liikuntatuntea, joten jotain liikuntaa oli löydettävä itse. Meidän koulu tarjoaa ilmaisen salin ja liikuntavuoroja, joista kiinnostuin. Muutama luokkalaiseni alkoivat käydä pelaamassa salibandya, josta itsekin innostuin. Pelasin höntsää puukotukseen asti varsin säännöllisesti töiden ja koulun antamissa puitteissa. Sen lisäksi saatoin käydä salilla, lenkillä tai muutoin liikkua.
Puukotuksen jälkeen liikunta jokseenkin jäi. En saanut ajaa polkupyörällä, joten jouduin opettelemaan kävelemään paikasta toiseen. Olin niin tottunut pyöräilyyn, että oli hankala ajatella kävelemistä. Kesällä 2016 iski pahin masennusjakso, jolloin kaikki ylimääräinen jäi. Minulla ei ollut syytä pitää kiinni normaalista arjesta, sillä ei ollut töitä tai koulua. Ei niin mitään. Syksyä kohden eräs kaverini sai minut ajattelemaan paikallisen kansalaisopiston kursseja, jonne lopulta ilmoittauduimme.
Kyseessä oli liikuntamuoto, joka sisältää erilaisia harjoitteita kehonpainolla ja erilaisilla välineillä. Viime vuosi meni siis kyseisellä jumpalla. Tälle vuodelle otin saman jumpan ja lisäksi reisi-vatsa-pakara -alueisiin keskittyneen tehokkaamman jumpan. Voin sanoa, että tulokset kyllä huomaa.
Syitä miksi liikun, on helppo luetella. Terveys, olotila ja ulkonäkö. Liikuntaa suositellaan masennuksen hoitoon ja vaikka en enää pääse liikunnan avulla flow-tilaan, tiedän, että liikunta on minulle hyväksi. Vaikka liikunta ei yksinään paranna sairauksiani, niistä on kuitenkin hyötyä. Säännölliset tunnit tuovat elämääni rytmiä ja niiden avulla liikun säännöllisemmin ja useammin kuin ilman näitä tunteja.
Terveys on tietenkin toivottu sivutuote liikuntaan. Näen jumpissani ihmisiä, joilla on ylipainoa ja vaikeuksia suorittaa (minun mielestä) helppoja liikkeitä. Haluan elää elämäni niin terveenä, kuin se on vain mahdollista. Haluan ylläpitää lihasmassaa ja vähentää riskiä sairastua esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään, diabetekseen tai muihin elämäntavoilla ennaltaehkäistäviin sairauksiin. Vaikka en ole mielestäni erityisen notkea, voitan kuitenkin notkeuskisassa monet jumpassa käyvät yli 60-vuotiaat. Haluankin säilyttää liikkuvuuteni ja jos ei nostattaa, niin ylläpitää nykyistä kuntoani. Olen nähnyt valitettavan useita ihmisiä työni puolesta, jotka eivät huolehdi terveydestään ja he joutuvat elämään puhjenneiden sairauksien kanssa. En halua samaa kohtaloa. Usein sitä vaan havahtuu siinä vaiheessa, kun terveys on jo menetetty.
En usko, etteikö jokainen ihminen jollain tasolla ajattele ulkonäköään. Minäkin tietysti ajattelen. On helpompi huolehtia painosta, kun liikkuu. Tätä postausta kirjoittaessani laskin, että edellisellä viikolla liikuin niin 8 tuntia viikon aikana. Aikuisten liikuntasuositukset sanovat, että viikossa pitäisi liikkua reippaasti 2h 30min tai rasittavasti 1h 15min. Nuo suositukset tulikin reippaasti ylitettyä. En itse tavoittele bikini fitness -vartaloa, mutta haluan pysyä nykyisessä vaatekoossani. Ihan vain senkin takia, etten halua uusia vaatekaappiani jatkuvasti koon muutosten mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti