Meidän (äidin puolen) suvulla on pitkät juuret. Olen viettänyt sukujuhlissa enemmän aikaa kun osaan edes sanoa. Minulle suku on ollut rakas asia, jotain, mitä olen halunnut ylläpitää. Mutta entä sitten kun juuret käyvät raskaaksi?
Isoisoisäni peri tilan, vaikkei sitä halunnut. Hän kiersi ympäri Suomea oman työnsä takia, mutta sukutila pakotti jokseenkin jäämään paikoilleen. Minulla ei ole sukutilaa, mutta olenko silti jämähtänyt paikoilleen? Olenko liian kiinni asiassa, jonka merkitystä ylikorostan? Onko se suku nyt niin tärkeä? Saati sitten "suvun kunnia"?
Minulla on äitini suvun nimi, josta en aio luopua sitten ehkä joskus naimisiin mennessä. Mutta miksi? Onko nimeni niin iso osa identiteettiä? Enkö vain halua olla se, joka katkaisee sukulinjan? Onhan yhdellä sisaruksellani sama nimi, mutta aikooko hän jatkaa sukua?
Toisinaan mietin sitä, että asentanko itselleni paineita. Mietin mitä minusta ajatellaan.
"Millainen nainen jää väkivaltaiseen parisuhteeseen?"
"Käyttää vaan aivovammaa tekosyynä olla laiska"
Niin. Kun enää elämässä jäljellä olevat asiat ovat sairaus ja sen sivujuonteet. Olen jäänyt sairauksieni ja vammojeni takia yksinäisyyden kierteeseen. Ihmiset ympärilläni jatkavat elämäänsä ja minä jään yksin. Minä en etene. Eikä minusta enää tule mitään.
Päivät kuluivat ennen edes musiikkia kuunnellen, mut vain istun hiljaisuudessa. Olen jäänyt niin kovin yksin. Enkä minä enää tuota kenellekään ylpeyttä saavutuksillani. Minä en ole enää mitään.
Jokainen tekee sitä mitä haluaa ja mihin pystyy. Toinen tekee vähemmän ja toinen enemmän.
VastaaPoistaOsaat varmasti ottaa omalla tavallasi elämästäsi irti kaiken mihin pystyt ja sinun tulee olla itsestäsi ylpeä.
Laita siis musiikki päälle ja bailaa hetki itseksesi. Jos et muuten sitä jaksa tehdä, niin bailaan pääsi sisällä :)
Itse vaihdoin joku aika sitten sukunimeni. Toisaalta pidin ja toisaalta en pitänyt nimestäni. Nimeni on isältäni,joka ei juurikaan merkitse minulle mitään erityistä tietyistä syistä. Mutta sukunimeni on ollut minulla koko tähän astisen elämäni. Otin kuitenkin hypyn tuntemattomaan, ja vaihdoin sukunimeni mennessäni naimisiin. Päätin, että sama suku minulla säilyy sukunimestäni huolimatta ja sukukimeni ei määritä minua tai tekemisiäni.
Kiitos kommentistasi!
PoistaEhkä pitäisi pitää koiran kanssa yksityisbileet ;)
Sukunimen vaihtaminen ei ole mikään yksinkertainen prosessi, mutta ainahan sen saa vaihdettua takaisin.