tiistai 19. joulukuuta 2017

Antamisen iloa

Kuten varmaan aiemmin olen maininnut, ei oikein joulu minulle nappaa. Yleisesti ottaen kuitenkin joulua vietän ja annan jopa lahjojakin. Joulua vietän vanhempieni ja isovanhempien luona muita sukulaisia tavaten. Kuitenkin on mahdollisuus antaa myös muulloinkin kuin yhtenä päivänä vuodessa. Varsinkin, kun lahjaa ei voida mitata rahassa.

Kävin ojentamassa kirjaimellisesti auttavan käden. Minä kävin luovuttamassa verta. Ei ehkä suurimmalle osasta ihmisiä kyseinen teko vaikuta miltään, mutta itsekin verensiirtoja saaneena haluan antaa takaisin. Joku minulle tuntematon ihminen (oikeasti niitä oli kyllä kaksi) auttoi minua selviämään hengissä.


Verensiirtoja käytetään hoitoina erilaisiin sairauksiin kuten anemiaan ja leukemiaan ja tietenkin onnettomuuksien uhreille. Toisinaan myös synnytyksen aikana verta menetetään huomattavia määriä. Myös vastasyntyneet ja keskoset voivat tarvita verta. Verensiirron tarve voi tulla kenelle tahansa vastaan yllättävänkin nopeasti.

Sitä paitsi, mihin minä tuota "ylimääräistä" verta tarvitsen? Joku tarvitsee sitä vielä enemmän kuin minä. Ensimmäisellä kerralla verenluovutuksen jälkeen koin huimausta, mutta sekin oli ohi seuraavana päivänä. Tällä kerralla en huomannut mitään luovutuksen jälkeen. En voi sietää neuloja, kun kyseessä on minun pistäminen. Työkseni voin kyllä pistellä niin paljon kun sielu sietää. Kuitenkin homma oli ohi kahdella pistoksella. Ensin mitattiin hemoglobiini sormesta ja toinen olikin sitten kyynärtaipeesta itse verensiirto. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kestää.


Samana päivänä verenluovutuksen kanssa liityin kantasolurekisteriin netissä. Voi olla, ettei kukaan koskaan tarvitse minun solujani, mutta sitä ei koskaan tiedä. Kantasolusiirre on leukemiapotilaan viimeinen parannuskeino. Jokainen tuntee varmasti jonkun, jolla on ollut jokin syöpä. Itsellänikin on lähipiirissä ihan riittävän monta ihmistä, joille tuo sairaus on osunut. Voi olla, että minä olen se, joka tuota hoitoa tarvitsee. Tai sitten kyseessä on lähipiiristäni joku rakas ihminen, jolle ne omat soluni ei kelpaa.

Vaikka kyseessä olisi tuntematon ihminen, kenelle verta tai kantasoluja luovutat, niin tuo ihminen muistaa sen aina. En voi muuta kuin suositella molempia. Minä ainakin haluan auttaa ojentamalla käteni. Pieni teko voi muuttaa jonkun elämän.

Ja te kaksi ihmistä, jotka olette minulle antaneet verta. Kiitos. Todennäköisesti heistä kumpikaan ei ikinä lue tätä kirjoitusta eivätkä saa tietää mitä he ovat minun vuokseni tehneet. Kuitenkin jokainen luovuttaja on arvokas ja kiitoksensa ansainnut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti