Plastiikkakirurgilla

Kun puhutaan plastiikkakirurgiasta, täytyy unohtaa mitä se yleensä tarkoittaa. Ei, en ole hankkimassa silikoneja tai laittamassa botoxia huuliini. Plastiikkakirurgialla olen ollut hoidettavana jo vuodesta 2012 asti. Ehkä vuosi aiemmin olin havainnut, että molempien korvalehtien takaosassa alkoi kasvaa jotain. Aluksi se ei ollut mikään ongelma, mutta nuo epämääräiset pallot jatkoivat kasvamistaan. Lopulta ne olivat kasvaneet niin suureksi, etten enää pystynyt siinä kohtaa pitämään minkäänlaista korvakorua. Tuo pallura oli keloidi, joka oli lähtenyt kasvamaan korvakorun reiän takia.

Keloidini leikattiin pois joulukuussa 2012, mutta se ei yksin riittänyt hoidoksi. Seuraavana kesänä sain käyttööni painenapit. Niitä ei todellakaan voi sanoa kauniiksi, eikä käytännöllisiksi, vaikka työnsä ne hoitivat. Olisivat varmasti hoitaneet paremmin, mutta en ollut erityisen sitoutunut hoitoon. Alla näkyvässä kuvassa näkyy painenappi korvassani muutaman kuukauden päästä niiden saamisesta.

Koska kyseistä painenappia ei ole suunniteltu yökäyttöön, minulle tehtiin yksilölliset painenapit, jotka ovat blogin kuvissa jo vilahdelleet. Viime vuonna sain lopettaa oikean korvan painenapin käytön ja nyt saan ruveta vähentämään vasemman korvan painenapin hoitoa.

Tällä kerralla keskustelimme muista arvistani, sillä niitä on vaikeampi hoitaa paineen avulla. Sen sijaan muita arpia on hoidettu kortisonipistoksilla, mitä sain tälläkin kertaa. Voin kertoa, ettei arpikudoksen pistäminen ole kivutonta.

Kolmas asia, mikä tällä kertaa tuli puheeksi, oli vasemman käden kämmenselän kiinnikkeen tilanne. Kiinnike tosiaan haittaa ja tuottaa kipua, minkä vuoksi sitä lähdetään nyt operoimaan. Tätä päätöstä olen jo hetken toivonut, joten tämä on kuin aikainen joululahja.