tiistai 17. lokakuuta 2017

Kotiutuminen, mutta mihin?

Oma kotini oli poliisin eristämänä, mutta eristys purettiin ollessani vielä sairaalassa. Siskoni kävi asunnossani hakemassa silmälasini, jota ilman kärsin lähes kroonisesta päänsärystä. Näky ei ollut hänen kertomansa mukaan kovin kaunista. Asuntoni oli asuinkelvoton. Lähes koko makuuhuone oli veren peitossa.

Palasin siis muutamaksi viikoksi vanhempieni luokse. Matka sieltä oli kuitenkin varsin pitkä sairaalalle, jossa minulla alkoi viikottaiset tapaamiset psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa sekä monien muiden erikoislääkärien kanssa. Oli siis syytä saada oma asuntoni kuntoon asumista varten.

Exän sukulaiset kävivät hakemassa exän tavarat sekä samalla siivosivat asunnon. Sen jälkeen olen tavannut heitä vain oikeudenkäynnissä. Eipä ole ollut paljon puhuttavaa. Ehkä anteeksipyyntöä olisin halunnut, mutta enpä ole jäänyt sitä odottelemaan.

Koska kädessäni oli murtuma ja jännevaurio, oli minulla kädessäni kipsi/lasta, enkä saanut ajaa autoa. Voin sanoa, että yllättävän hyvin sitä selviää kuusi viikkoa yhdellä kädellä ja kahdella sormella. Vasemmassa kädessä sain peukalon ja etusormen käyttöön, joten elämä oli yllättävän helppoa. Alla olevassa kuvassa näkyy sormeeni laitetut K-piikit, jotka pitivät murtunutta sormea paikallaan.


Hiuksiani en yksin uskaltanut pestä muutamaan ensimmäiseen kertaan, mutta kun opin, mitkä liikkeet ovat vasemmalla kädellä mahdollisia, aloin pesemään itse hiukseni. Parasta käden kanssa oli se, etten pystynyt tiskaamaan, joten ihanat ystäväni hoitivat sen homman 💙

Tarvitsin uuden sängyn, joten pääsin kahden miehen kanssa Ikeaan. Ikinä en ole mennyt kyseistä laitosta niin nopeasti läpi. Harmitti, sillä tykkään sisustamisesta.

Elämä lähti soljumaan ihan kivasti eteenpäin. Olin päässyt eroon exästäni, jonka kanssa viimeiset kuukaudet olivat olleet lähes sietämättömiä. Vaikka olin sairaslomalla käteni takia, saatoin käydä vielä koulussa sen verran, kuin sitä enää oli jäljellä. Opinnäytetyönikin valmistui. Olin saanut kesätyöpaikan, jota odotin innolla.

Edessä oli kuitenkin vielä muutama lääkärinkäynti, mitkä muuttivat elämäni suunnan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti