Pitkästä aikaa jaksoin laittautua. Olihan se kiva panostaa tärkeänä päivämä. Yleensä en siis jaksa panostaa ulkonäkööni, toisinaan jopa hiusten harjaaminen jää. Näin pitkällä tukalla se saattaa olla hieman huonompi asia pidemmän päälle.
Vihdoin iltapäivällä mieskin saapui paikalle ja saatiin jo siinä viettää laatuaikaa yhdessä. Lähempänä viittä lähdettiin sitten jäähallille katsomaan jääkiekkoa. Meidän ekat treffit oli myös jääkiekon parissa, joten oli ihana päästä samaan tunnelmaan taas. Kotijoukkue onneksi voitti, joten tunnelma oli katossa!
Ikäväkseni minun keskittymiskyky ei ihan riittänyt enää toisen erän loppupuolella kunnolla seuraamaan tapahtumia. Turhauttaa mennä katsomaan jotain, kun tiedän, etten muista puoliakaan tapahtumista. Siinä myös on syy, miksen kovinkaan usein käy katsomassa elokuvia leffateattereissa, koska saatan tarvita taukoja keskittymisen ylläpitämiseksi tai jotakuta selittämään mitä leffassa juuri tapahtui. Eikä kukaan ikinä halua ketään leffateatteriin puhumaan jatkuvasti.
Pelin jälkeen kävelimme loskassa ja vesisateessa syömään. Mietittiin Pancho Villaa, mutta mentiin sitten lähempään meksikolaiseen ravintolaan. Otin tietenkin chiliburgerin, missä nyt ollut chiliä ollenkaan. Kaikki tulisuus tuli jalapenoista, joka nyt menetteli, mutta olisin jotain muuta toivonut. Ranskalaiset ja dippi olivat kylläkin ihania. Olisi ehkä pitänyt ottaa mallia miehestä ja ottaa joku burrito?
En jaksanut syödä edes koko annosta ja pyörinkin kotiin. Lähdettiin vielä yhdessä koiran kanssa ulos pienelle lenkille. Illalla valittiin vielä Netflixistä elokuva. Ei mitään ihmeellistä siis, mutta minä ainakin nautin. Olen jo aloittanut hitaan sosiaalisen eristäytymisen, joten on kiva tehdä jotain kodin ulkopuolella. Tietenkin oli myös mahtava seura! Kotiin on vain liian helppo jäädä, joten olisi kiva, jos joku kävisi aina välillä hakemassa täältä ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti