Hermovauriot. Näitä sain kolmeen eri kohtaan. Puukon iskut siis katkoivat kolmesta kohtaa isompia hermoratoja, otsalta, oikeasta käsivarresta ja vasemman käden pikkusormesta. Pahimmat kivut liittyivät otsaan ja sormeen, käsivarren hermovaurioita en aluksi edes huomannut, sillä siinä kohtaa alue oli pelkästään tunnoton. Jossain kohtaa tajusin, ettei kyynärvarren ulkosyrjässä ole ollenkaan tuntoa. Pikkuhiljaa alueelle kehittyi tunnottomuuden sijaan kosketusyliherkkyys. Pahinta on hellä sively, käytännössä kipua ei ole voimakkaasta otteesta ollenkaan.
Tuntoyliherkkyys oli heti havaittavissa pikkusormessa ja se on yhä osittain jäljellä. Aluksi sormella ei voinut koskettaa mihinkään kivun takia, nyt jäljellä on vain hassu tunne, kun sormea koskee. Tämä on saatu aikaiseksi fysioterapialla ja ultraäänellä. Sormi ei kuitenkaan enää taivu samalla tavalla kuin ennen. Taipumattomuus johtuu arpikudoksesta ja luultavasti myös siitä, että sormea koukistava jänne on poikki. Sormi ei siis taivu viimeisen nivelen kohdalta kuin muutaman asteen verran, vaikka käyttäisi kuinka voimaa.
Otsalla kipu oli pahinta. Kipukohtaukset alkoivat pikkuhiljaa ja voimistuivat kesän aikana. Hermokipu otsalla tuntui aivan samalta, kuin löisi kyynärpäässä olevan hermon, jokainenhan sen on joskus sentään kokenut. Minulla kipukohtauksien laukasijaa ei löydetty. Kipuja saattoi tulla, vaikka olisin maannut täysin paikoillaan, pahimmillaan huusin ääneen kivusta. Kivut ovat onneksi nyt paljon vähentyneet, sillä viime vuoden joulukuussa alueelta leikattiin viimeinen veitsen terän pala.
Otsan hermo, supraorbitaalihermo, joka hermottaa otsan ja silmän liikkeitä, meni poikki. Osittain sen vuoksi, osittain silmänpohjan murtuman vuoksi, silmäni ja kasvoni ovat epäsymmetriset. Silmä on syvemmällä silmäkuopassa, eikä kulmakarvan liikeradat ole enää yhtä jouhevat. Aluksi murtuma aiheutti kaksoiskuvia, mutta onneksi silmä pystyy sopeutumaan tähän, eikä kaksoiskuvia enää esiinny. Paitsi ehkä todella väsyneenä ja ilman silmälaseja.
Jonkin verran arpiini muodostui kiinnikkeitä, jotka aiheuttavat kipua, varsinkin vasemman käden kämmenselässä. Kyseisessä kohdassa arpi liikkuu kun kättä puristaa nyrkkiin tai ojentaa sormet suoraksi. Tavallisesti kotona ollessa kiinnike ei ilmoittele olostaan, mutta esimerkiksi voimakas puristaminen tai pinsettiote sattuu jonkun verran.
Tietenkin täytyy mainita arvet ylipäätään. Keloidisoitumisen vuoksi arvet näkyvät tavallista enemmän ja ne voivat hangata vaatteisiin. Tikkien poiston jälkeen sain artriitin eli niveltulehduksen sormeeni. Kipu oli niin pienelle alueelle yllättävän suurta. Niveltulehduksen seurauksena kyseisessä kohdassa on kiinnike.
Mainitsin aiemmassa postauksessa leuan aukeamiseen liittyvästä ongelmasta. Oikealta puolelta leukanivelen välilevyssä oli jotain pielessä, en enää tarkemmin muista mitä. Jumppaohjeilla leuan liikerata saatiin onneksi takaisin. Se mitä jäi, on leuan naksuminen ja narina, mutta ei kipuja. Niitä nyt on muutenkin ihan riittämiin.
Aivovamman oireita on sen verran paljon, että se on oman postauksensa arvoinen. Toisinaan sitä miettii, että kuinka vähän jälkiä puukotus jätti. Tokihan jäljet ovat enemmän psyykkisiä ja aivovamman aiheuttamia, mutta olisin helposti voinut kuolla. Alemmassa kuvassa näkyykin keuhkon puhkaiseman iskun arpi. Jos kyseinen isku olisi osunut sentinkin toiseen suuntaan, olisin kuollut. Vasemmalla puolella rintakehää menee kuitenkin hyvin paljon verisuonia ja sydän, joten on täydellinen ihme, että olen yhä elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti