Toistaiseksi viimeisin leikkaus

Eilen oli taas vaihteeksi leikkauksen vuoro. Olin jo käsikirurgille maininnut kämmenselän kiinnikkeestä, mutta hän ei ollut reagoinut puheisiin. Sen sijaan plastiikkakirurgi tarttui ongelmaani. Eilen oli sitten se puoli vuotta odotettu ja tarkasti ajoitettu leikkauspäivä.

Aamulla kello 7.00 tasan olin päiväkirurgian oven takana. Ensin oli ilmoittautuminen luukulla ja sen jälkeen vaatteiden vaihtoon. Pääsin sängylle makoilemaan ja hainkin sinne luettavaa. Sain esilääkkeeksi kipulääkkeitä, enkä halunnut rauhoittavaa. Tiistaina olikin osaston kokous, jonka vuoksi jouduin odottamaan leikkaussaliin pääsyä ylimääräiset 30 minuuttia. Tässä välissä leikkaava kirurgi kävi piirtämässä leikkausalueet.

Lähempänä yhdeksää pääsin leikkaussaliin esivalmisteluja varten. Minulle laitettiin kanyyli ja kysyttiin kymmenenteen kertaan henkilötunnusta, syömättömyyttä, juomattomuutta ja sitä, mihin operaatioon olin tulossa. Molemmat leikkausalueet pestiin ja laitettiin leikkausliinat paikoilleen. Aloin täristä kylmästä, joten sain vielä lämpöpeiton. Siinä vaiheessa kun koko ylävartalon ylle levitettiin leikkausliina, sain suonensisäisesti rauhoittavaa. Sinänsä huvittavaa, sillä en huomannut edes sen vaikutusta.

Siinä vaiheessa kun varsinainen leikkaus alkoi, sain uuden annoksen rauhoittavaa. Aluksi vatsan aluetta puudutettiin ja sitten aivan navan alapuolelle tehtiin viilto ja aloitettiin rasvaimu. Se oli yllättävän kivuliasta kipulääkkeistä ja puudutteista huolimatta. Olihan se hupaisa tunne, kun putkea liikutetaan vatsanahan alla. Valitettavasti vain vatsan oikealta puolelta imettiin rasvaa, vaikka ehkä olisin toivonut molemminpuolista imua. Niin, kuka puhuu niistä naisten ulkonäköpaineista?

Sen jälkeen siirryttiin käden puoleen. Arpea ei ilmeisesti mitenkään irroitettu käänteistä, vaan pelkkä rasva ruiskutettiin arven alueelle. Operaatio itsessään loppui hyvin nopeasti sen jälkeen ja koko hommasta sain neljä tikkiä. Mahaan ja kämmenselkään laitettiin painesidokset.

Koska en ollut nukutettuna, sain nousta ihan itse sängystä ja kävellä takaisin osaston puolelle. Tässä kohtaa sain pari lasillista appelsiinimehua ja puhelimeni kaapista. Onneksi en kärsinyt pahoinvoinnista. Noin tunnin päästä pääsin päiväsalin puolelle ja sain ruuan.

Koska mies ei pystynyt lähtemään kovin aikaisin töistä, jäin vielä pariksi tunniksi päiväsaliin lukemaa kirjaa. Soitin äidille aikani kuluksi ja haaveilin suklaasta. Puoli kolmen tienoilla mies vihdoin tuli hakemaan ja pääsin eroon kanyylista.

Painesidokset saan ottaa pois huomenna. Onhan tuo maha aika hassu, ihan kuin raskaana olisin. Tilit ovat viikon yhteensä. Liikuntaa en saa harrastaa 2-3 viikkoon, mikä kirpaisi eniten. Kämmenen rasvasiirre pitää pitää lämpimänä ja välttää vetoa ja kylmää. Sen kanssa tuleekin hauskaa, koska en aina muista ottaa hanskoja mukaan, mutta ehkä tästä selvitään!