100 00 käyntiä blogissa!

Vau. En olisi ikinä uskonut kuinka monta käyntikertaa voin saavuttaa näin lyhyessä ajassa. Toki on olen blogia jakanut erilaisissa Facebookin ryhmissä, joten sitä kautta kävijöitä on tullut.

Minulla on tietenkin toiveena kirjoittaa sellaisista aiheista, joista ei aina niinkään puhuta. Haluan, ettei kukaan, joka on kokenut raakaa väkivaltaa jäisi yksin kokemustensa kanssa, niin kuin itse jäin. En ole vieläkään kokenut saavani riittävästi vertaistukea tai kuulla muiden kokemuksista. Vaikka osallistuin verkkovertaistukiryhmään, en kokenut saavani siitä juuri mitään.

Blogin suhteen minulla on suunnitelmia, mutta kaikki ei ole vielä itsestä kiinni, joten palataan aiheeseen myöhemmin. Tietenkin otan palautetta ja postausideoita vastaan koko ajan.

Saa nähdä kuinka paljon aikaa minulle jää tämän kevään osalta, kun reilun kuukauden päästä aloitan kahdeksan viikon mittaisen harjoittelun neuvolassa. Tokihan sieltäkin varmasti nousee ajatuksia ja ideoita, mutta välttämättä voimavaroja ei ole yhtään ylimääräistä.

Vaikka pyrin julkaisemaan tekstiä säännöllisesti, en ole ottanut blogista stressiä. Jos ottaisin, jäisi varmasti kirjoittaminen siihen. Koen myös blogin kirjoittamisen helpompana, kuin esimerkiksi koulutehtävät, sillä onhan aina helpompaa kirjoittaa vaikka siitä omasta arjesta. Jossain vaiheessa olisi hauska kirjoittaa ihan perus päivä kanssani -postaus, kunhan vain muistan tämän idean mielenkiintoisena päivänä 😄 tuskin ketään kiinnostaa ne päivät, kun poistun kotoa vain koiraa ulkoiluttamaan.

Täytyy kiittää teitä kaikkia seuraajia ja erityisesti teitä, jotka olette jaksaneet kommentoida postauksia. Huippua, kuinka paljon teitä todellisuudessa on seuraamassa, vaikka kirjautuneita lukijoita on vain muutamia 💙