Lapsuuden jäätelöpaketti

Välillä sitä on miettinyt, että miten minä olen hengissä. Kaiken järjen mukaan se 60 puukon iskua pitäisi tappaa ihmisen, varsinkin, kun puukotettu nukkuu. Minulla ei ole mitään kokemusta itsepuolustuslajeista, ei pippurisumutetta kotona, eikä tuo meidän koira pelota ketään. Tässä sitä kuitenkin hengissä ollaan.

Puhuimme eilen terapiassa taas tuosta puukotustilanteesta. Terapeuttini huomautti, että aina aiheesta puhuessa, tuon esille erään muiston lapsuudestani. Muistan joskus pienenä lapsena, kuinka äiti leikkasi jäätelöä ja hänen käyttämänsä veitsi meni poikki. Jos oikein muistan, kyseessä oli inhoamani vaniljajäätelö ja veitsi oli jokin juustoveitsi, jossa oli koloja terässä. Oleellisempaa on kuitenkin tuo katkeavan veitsen ääni.

Kun herää kesken unien siihen, että isketään veitsellä, ei ole oikein kovin paljoa mahdollisuuksia toimia. Siinä tilanteessa ei välttämättä edes ymmärrä, mitä oikeasti tapahtuu. Siinä on jo niin shokissa, ettei tiedä, mitä tehdä. Minä sain kuitenkin vihjettä siitä, kun veitsi katkesi.

Olisinko ilman tuota ääntä osannut alkaa puolustautumaan? Tiedän suojanneeni käsillä päätäni ja yrittäneeni potkia exääni pois päältäni. Kovin paljoa en itse tilanteesta tiedä, koska minulla on muistikatko.

Onko henkeni ollut kiinni siitä, että muistan tuon jäätelöön loppunsa tehneen veitsen katkeamisen äänen? Tokihan exäni oli minua samaisella veitsellä uhkaillut puukotusta edeltävällä viikolla, joten senkin vuoksi saatoin arvata, kuinka vakava tilanne oli.

En siinäkään vaiheessa vielä tajunnut tilanteen vakavuutta. Ambulanssin saapumisen jälkeen kuulin hoitohenkilökunnan puhuvan siitä, viedäänkö minut paikalliseen keskussairaalaan vai Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Ehkä se herätti miettimään, ettei ihan ketä tahansa lähdetä kiikuttamaan Taysiin.

Pienestä se on kuitenkin ollut kiinni. Suurin osa iskuista on osunut käsien alueelle, mutta osa puukon iskuista on ollut lähellä tappaa. Välillä vain miettii, että kuinka monta "mahdollisuutta" sitä on saanut. Olen hypännyt pää edellä laiturilta ja osunut suoraan pohjaan, ollut muutamassa kolarissa, kaatunut pyörällä talvella autotielle ja viime kesänä suoralla tiellä vastaan tullut auto yhtäkkiä kääntyi minun kaistalle. Onnistuin väistämään ja jopa pitämään auton hallinnassa, mutta törmäys ei ollut monen sentin päässä.