tiistai 20. helmikuuta 2018

Päivä mun kanssa

9:50
Heräsin, söin aamupalaa ja join aamukahvia. Miehellä on tällä viikolla hiihtoloma, joten pitkästä aikaa sain aamukahvia viikolla. Yksin ollessa harvoin jaksan keittää ihan oikeaa kahvia, vaan saatan juoda isän ulkomailta tuomaa cappuccinoa.


11:15-12:15
Terapia-aika alkoi. Tällä kertaa puhuimme viime syksystä ja silloisesta kuormituspiikistä. Sehän johti siis kotikuntoutukseen hakeutumiseen. Muita aiheita olivat viime yön uni ja sunnuntainen salibandyvuoro ja sen tapahtumia.



13.00
Lounaan vuoro. Tällä kertaa ruokana on limellä maustettu kanasalaatti. Meillä kanasalaattiin eksyy yleensä fetaa, nachoja ja tacokastiketta. Nam!

13:30-15
Lähdettiin miehen ja koiran kanssa ulos kävelemään. Takaisin tultiin kaupan kautta, sillä molempien teki mieli herkkuja. Lisäksi käytiin hakemassa saamani paketti, jossa oli koiralle talvitakki, mutta harmikseni se oli liian pieni. Laitetaan siis isompi koko tilaukseen.


15-17
Jämähdin koneelle. Maksoin muutaman laskun, yritin etsiä kuvaa kadonneesta rannekorusta, jotta olisin voinut laittaa sähköpostia löytötavaratoimistoon ja selailin blogeja. Kuva lopulta löytyi vanhasta puhelimesta, jonka kuvat siirsin samalla koneelle.

17-17:30
Olin haastateltavana aiheena yksinäisyys. Tähän aiheeseen palataan varmasti myöhemmin vielä.

18.00
Olin sopinut treffit Facebook-kirppikseltä löytyneestä esineestä, jonka sitten lopulta ostin. Näitä kirppareita tulee aika säännöllisesti seurattua, sillä tykkään kierrätyksestä. Tätä ennen kävin nopeasti koiran kanssa ulkona.


20-21
Bodyfit-nimellä kulkeva jumppa. Tätä ennen vaatteiden vaihto ja söin leipää ja join kaakaota. Jumpan jälkeen vuorossa oli suihkussa käynti.

22.00
Alettiin katsomaan miehen kanssa kolmatta kautta Olipa kerran -sarjaa. Olen joskus aloittanut sarjan katsomisen ennen puukotusta, mutta se jäi jo muutaman jakson jälkeen. Miehen kanssa katsotaan muitakin sarjoja, kuten Vikings, Game of Thrones ja Brooklyn 99. Seuraavaksi minua kiinnostaisi Orange is the New Black. Jakson puolivälissä koira tahtoi ulos ja minä kastelin kukkaset. Molemmat ottivat vielä illalla kanasalaattiin iltapalaksi. (Kyllä äiti, meillä ei toteudu ihan samanlainen ruokarytmi, kun olet opettanut. Ja luet tämän postauksen kuitenkin.)

00.00
Muistin tässä kohtaa ottaa unilääkkeet ja mennä pesemään hampaat. Jos menemme miehen kanssa yhtä aikaa nukkumaan, niin se, joka on ensin pessyt omat hampaansa, pesee koiran hampaat. Tällä kertaa mies pesi Taikan hampaat. Sitten vielä hetkeksi kirjan pariin, jotta unilääkkeet ehtivät vaikuttaa.


Tällainen meidän maanantai oli. Hyvin poikkeuksellisen päivän onnistuin valitsemaan, sillä miehen loma vaikuttaa minunkin rytmiin. Tämä päivä oli kuitenkin kiva valita, sillä tapahtumia todella oli. Normaalisti en päiviin näin paljoa ohjelmaa valitse, mutta joskus on pakko tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa. Terapian jälkeen olin itse asiassa varsin väsynyt, mutta en edes ehtinyt ajatella päiväunia.

Mitä mieltä olette? Kiinnostaako vastaavat postaukset jatkossa?

4 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa kuulla sinun päivän kulusta. Muutenkin blogisi on mielenkiintoinen! Ilolla seuraan kuinka olet päässyt takaisin elämään kiinni vaikka vastoinkäymisiä on olut. Kaikkea hyvää elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että olet viihtynyt blogin parissa :) Kaikkea hyvää myös sinne <3

      Poista
  2. Hei. Vahingossa löysin blogisi ja mielenkiinnolla luen sitä. Itse vammauduin yliajossa, en sano auto-onnetto uudeksi, koska jos alaikäinen menee ajamaan rekisteröimätöntä autoa vahvassa humala-tilassa ja pakenee yliajon jälkeen...Siinä ei ole mielestäni mitään jonka vois yhdistää ONNETTOMUUTEEN.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kuulosta onnettomuudelta. En itsekään käytä sitä sanaa, koska onnemuudet ovat vahinkoja, eikä kokemani puukotus mikään vahinko ollut. Tervetuloa mukaan seurailemaan ja antamaan vaikka toiveita teksteille 🙂

      Poista