Oikea ajoitus

No se toimintaterapia. Eipä sitä onneksi olekaan nyt, vaan se siirretään touko-kesäkuulle. Sain kesken koulupäivän puhelun toimintaterapeutilta ja olin hyppiä riemusta.

Hän oli jutellut myös minua hoitavan lääkärin kanssa ja he olivat sitä mieltä, että koska minulla on nyt niin paljon tapahtumia menossa, ettei toimintakykyarviointi antaisi todellista kuvaa.

Tuo puhelu ei olisi voinut osua parempaan aikaan. Todellakin nyt on menossa niin paljon asioita, etten olisi mitenkään voinut keskittyä yhteenkään uuteen asiaan. Toimintaterapian oli tarkoitus alkaa myös muunakin kuin toimintakykyarviointina, mutta enhän siellä olisi pystynyt edes käymään tulevan harjoitteluni vuoksi.

Tänään alkava kotikuntoutus eli arjen tukihenkilö pystyy onneksi tulemaan vielä 16-18 välillä, joten voin saada hyötyä siitä vielä harjoittelupäivien päätteeksi. Toimintaterapia kun on vain 8-16 välillä tapahtuvaa toimintaa.

Ihanat silmäpussit 💙

Oikea ajoitus on vielä juuri tällä arjen tukihenkilöllä. Minulla on kerääntynyt tehtäviä asioita, joita en ole vain jaksanut tehdä. Koulutehtävät ovat ensimmäisiä tehtävälistalla, mutta tietysti olisi hyvä harjoitella ensi viikolla olevaan Karva-Kaverien kokeeseen.

Ja ja ja ja ja. Olisi vaikka mitä. Puhuin jossain postauksessa kyykkyhaasteesta, joka loppui jo toissapäivänä, mutta viimeiset kyykyt ovat yhä tekemättä.

Niin se vain koulun aloittaminen ja huonosti nukkuminen vievät kaikki voimat. Tämäkin postaus on varmasti aika sekava, mutta en jaksa nyt välittää. Tämän blogin piti olla aito kuvaus elämästäni. Mitäpä sitä salaamaan. Elämä on välillä haastavaa ja sekavaa. Tuntuu että käsissä on 27,5 palavaa rautaa, joista oikeasti pystyt käsittelemään ehkä 2. Panostamalla jopa 4. Mutta sellainen minä olen.