Kuitenkaan tässä tilanteessa varahenkilöstö ei riitä. Se kertoo siitä, ettei työpaikoilla ole riittävästi henkilökuntaa. Onko se potilasturvallisuuden rikkomista, kun hoitajat joutuvat paikkaamaan oman vuoronsa päätteeksi puuttuvia kollegoitansa?
Tällä hetkellä ammattiyhdistykset neuvottelevat myös hoitajien palkankorotuksesta, joka olisi kuussa noin 80 euroa. Ihan kiva, mutta enemmän minua houkuttelee adressi sairaanhoitajien nostaminen pois palkkakuopasta, jossa peruspalkka nostettaisiin 3000 euroon kuukaudessa. Siihen nähden millainen koulutus ja vastuu työssä sairaanhoitajilla on, niin palkka on varsin pieni. Yksi perustelu sairaanhoitajien pienestä palkasta on se, että 100 vuotta sitten hoitotyön tekijät olivat vapaaehtoisia. No, se oli 100 vuotta sitten.
Vastuu tässä ammatissa on hirveä. Esimerkiksi harvinainen reaktio rokotukseen on anaflylaktinen shokki, johon hoitamatta voi kuolla vartissa. Siinä tilanteessa kun huomaa tällaisen yleistyneen allergisen reaktion, ei ole kauaa aikaa toimia. Silloin ei voi mennä paniikkiin. Jos olisin terveydenhoitajana pienellä ala-asteella kaukana sairaalasta, niin minä en saa apua mistään. Minä olen ainoa, kuka osaa tilanteessa toimia. Kuka haluaa ottaa vastuun? Mitä jos jääkaapissa säilytettävä adrenaliini on vanhentunut tai jääkaappi on mennyt rikki sillä välillä, kun et ole ollut juuri sillä työpisteellä, etkä tiedä asiasta? Kuka haluaa ottaa sen vastuun?
Niin. Palkka ei ehkä vastaa ihan vastuuta, mutta kun en tiedä mitä muutakaan tekisin? Olisin päässyt lukematta pääsykokeisiin opiskelemaan Joensuun yliopistoon maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa, mutta en kokenut alaa omakseni. Tämä on työtä, mistä pidän ja jota toivon pystyväni tekemään edes osittain.
Joskus sen vain tietää, että sydän kuuluu jollekin. Minulla se kuuluu tälle alalle. Toivottavasti joskus saan tästä työstä kuuluvan korvauksen. Jos nyt edes koskaan saan töitä näin puolikuntoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti