maanantai 30. huhtikuuta 2018

Kivaa, mutta niin väsyttävää

Viime päivinä on ollut niin paljon tapahtumia, että ei ole edes jaksanut kirjoitella. Torstaina lähdin Helsinkiin katsomaan Suomen ja Venäjän välistä EHT-turnausta. Tiesin erään kaverini olevan menossa sinne ja sen jälkeen kun harjoitteluni loppui, niin kysyin kelpaako seura. Yllättävän hyvin paikanpäällä jaksaa keskittyä, kun taas jos katson peliä telkkarista, niin alan tehdä ties mitä samalla.

Torstaina olin lähdössä juna-asemalle polkupyörällä, mutta siinäpä ei enää enää takapyörä pyörinytkään. Kun kerroin viime viikolla häkkivarastoon murtautumisesta, oli se vain alkua. Kyseinen porukka oli hajottanut polkupyöräni, mutta en edes muistanut sitä, kun torstaina olin lähdössä. Onneksi minulla on auto, niin ehdin ajoissa junaan.


Perjantaina ihana pikkuserkkuni tuli kylään. Ensimmäisenä suuntasimme treenaamaan ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin. Söimme ja kävimme suihkussa ja sen jälkeen alkoi laittautuminen. Seitsemältä haimme torstaisen seuralaiseni junalta ja jatkoimme iltaa kotona. Pitkästä aikaa minut houkuteltiin baariin ja iltaa vietettiin karaoken ja tanssin parissa. Kuitenkin aika aikaisin lähdettiin, sillä en yksinkertaisesti viitsi valvoa kovin myöhään. Kun meillä on joku yötä, en yleensä pysty nukkumaan tarpeeksi.

Lauantaina vietiin kaveri junalle ja me lähdettiin pikkuserkkuni kanssa shoppailemaan Ideaparkiin. Jotenkin oli tosi huonosti mitään kivaa ja ostin vain yhden neuleen. Huomasi kyllä, kuinka liian vähän nukutun yön jälkeen ei oikein enää jaksanut. Kun päästiin kotiin, niin molemmat olimme ihan väsähtäneitä ja pikkuserkkuni lähti illan junalla kotiin.


Itse olin jotenkin niin kuormittunut, ettei oikein uni tullut lauantai-iltana. Sunnuntaina aamulla sen jälkeen kun olin ollut koiran kanssa ulkona, tuli mies kotiin. Melkein koko sunnuntai meni sohvalla makoillessa. Katseltiin jääkiekkoa miehen kanssa ja myöhemmin leffaa. Tosin illasta käytiin yhden kaverin kanssa koirien kanssa ulkona, mutta muuten oli olo kuin täyden työviikon jälkeen.

Vaikka oli tosi kivat kolme päivää kavereiden seurassa, niin kyllä se on kuormittavaa. Tajusin viikonloppuna sen, ettei tuo oman puolison seura kuormita lähes ollenkaan, kun taas kavereiden tapaaminen kuormittaa. Kuitenkin kaverini hyvin ymmärtävät rajoitteeni, eikä kukaan suutu, jos hetken aikaa jumittaa. Täytyy kyllä sanoa, että noi mun ystävät ja kaverit ovat aivan ihania tyyppejä jokainen 💙


Tokihan minun täytyy miehen poissaollessa muistaa hoitaa koiraa eri tavalla. Meillä mies yleensä ruokkii koiran, koska en valitettavasti muista antaa sen ruokaa oikeaan aikaan. Onneksi tuo pikkuinen on jo niin iso, että se selviää pari tuntia ilman ruokaansa. Tosin meillä koiralla on aina tarjolla kuivamuonaa, joten se ei nälkää voi nähdä.

2 kommenttia: