Miten selvitä parisuhdeväkivallasta

Multa yksi päivä kysyttiin kysymys, joka jäi mun päähän pyörimään. Miten sitä oikeasti selviää, kun on kokenut raakaa parisuhdeväkivaltaa? En tietenkään voi vastata kuin omasta puolestani. Tietenkin on olemassa monia selviytymiskeinoja ja varsinkin kun olen omien opintojeni aikana niitä pohtinut, niin helpostihan ne löytyvät omasta listauksestani.

Ensimmäisenä on jokaisen oma persoona. Ilman halua toipua on vaikeaa jaksaa. Ei sillä, että itse olisin jokaisena synkkänä päivänä jaksanut uskoa parempaan. Minä en ole ihmisenä sellainen, joka hevillä luovuttaa. Kaiken tämän pahan jälkeen olen uskonut, että eteenpäin mennään. Jokaisesta askeleesta taakse, olen päässyt ehkä sen ½ askelta eteenpäin.

Avun saaminen helposti. En tiedä missä olisin, jos minä olisin jäänyt yksin parisuhdeväkivallan kanssa. Vaikka en erityisesti nauttinut sairaalassa olosta ja psykiatrian puolelle pakottamisesta, niin se auttoi. Ei sillä sekunnilla, mutta jälkikäteen on helppo sanoa sen auttaneen. Minun ei täytynyt hakea apua, sillä se tuotiin luokseni. En ole joutunut perustelemaan terveyskeskuslääkärille, että miksi minä tarvitsen lähetteen psykoterapiaan. Pahimman väkivaltatilanteen jälkeen en jäänyt samaan tilaan exäni kanssa, enkä joutunut enää sietämään henkistä väkivaltaa. Tilanteesta poistuminen aloittaa toipumisprosessin. Tuskin olisin alkanut toipua, jos sekä henkinen että fyysinen väkivalta olisivat jatkuneet.

Kuva on poliisin tutkintapöytäkirjasta

Sosiaaliset suhteet. Olen alusta asti ollut psykiatrian asiakkaana. Ensin minä kävin psykiatrian poliklinikalla psykiatrisella sairaanhoitajalla, psykiatria ja psykologia unohtamatta. Sain myös lähetteen psykiatrian puolen toimintaterapiaan. Puukotuksesta oli kulunut reilu viisi kuukautta, kun aloitin käymään psykoterapiassa. Aluksi kävin omakustanteisesti, ennen kuin sain Kelan myöntämää harkinnanvaraista kuntoutusta. Vuoden päästä se vaihdettiin vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, jolloin minä en joudu maksamaan terapiasta mitään.

Tietenkin minulla on ollut ihanat ystävät ja nykyinen avopuolisoni. Vaikka kukaan läheiseni ei ole kokenut näin vakavaa väkivaltaa, niin minulla on ollut ihmisiä, jotka ovat jaksaneet repiä minua synkkyydestä ylös. Minä en jäänyt yksin.

Tähän kohtaan voidaan myös lukea koiran hankkiminen. Taika on ollut minun terapiakoirani, joka on pakottanut ulkoilmaan ja hänen avullaan olen tutustunut aika moneen ihmiseen. Taika on ollut turvanani silloin, kun olen pelännyt yksinoloa, pakottanut ulos niinä päivinä kun en ole halunnut nousta sängystä ja tuonut rutiineja. Enää en osaisi olla ilman koiraa.

Fyysisyys ja liikunta. Kadonnutta motivaatiota ja liikunnan iloa olen aikani metsästänyt. Ennen puukotusta liikuin aika paljon, ehkä yhtä paljon kuin tällä hetkellä. Liikunta on myös tuonut yhden uuden ihmissuhteen, erään ihmisen, jolla on ihanan positiivinen aura. En pidä kyseisestä termistä, mutta en tiedä mitä muutakaan käyttäisin. Näkisitte tuon naisen hymyn!

Liikunta on myös sitä hetkeä, kun en voi ajatella muuta. Vaikka sanotaan, ettei ongelmia saa padota, niin joskus pitää saada olla kuin kuka tahansa. Liikunta vapauttaa hyvänolon hormoneja, parantaa jaksamista ja parantaa unta. Kehonkuva myös parantuu liikunnan avulla. Olen saanut kokemuksen, että minun kroppani pystyy asioihin, rikkinäisyydestä huolimatta.

Tieto ja tiedonsaanti. Jo sairaalassa halusin saada kaiken tiedon, jonka vain pystyin saamaan. Halusin tietoa vammoistani ja kaikesta, joka liittyi terveyteeni. Myöhemmin tietoa hain myös parisuhdeväkivallasta. On helpompi suhtautua asioihin, kun tietää. Tuntematon yleensä pelottaa.

Myös omanlainen luovuus on tullut osaksi elämääni vielä selkeämpänä. Vaikka olen pitänyt muun muassa leipomisesta ja kirjoittamisesta, niin oma luovuus on ollut tapa selviytyä. Olen maalannut, kutonut, leiponut, valokuvannut ja kirjoittanut. Blogi on yksi keino selviytyä puukotuksesta.

Jotkut ihmiset hakevat apua hengellisyydestä. Minun kohdallani uskonto ei ole ollut mitenkään läsnä ateismin vuoksi. Se silti saattaa auttaa jotakuta. Yleisesti ottaen elämän jatkaminen helpottaa. Jos jää riutumaan itsesääliin, eikä edes pyri normaaliin elämään, ollaan heikoilla jäillä. En voi sanoa, että kaikki toipuvat ennalleen parisuhdeväkivallasta, mutta ehkä voin omalla esimerkillä näyttää, että on mahdollista saada hyvä elämä.