Tämä psykiatri ymmärtää, että en ole pelkästään psykiatrinen potilas, vaan että minulla on myös se aivovamma. Hänkin sen sanoi, että suurin osa oireista johtuu aivovammasta ja loppu ennemmin post-traumaattiseesta stressihäiriöstä kuin esimerkiksi masennuksesta. Masennus minulla on disgnosoituna, mutta en sitten tiedä, kuinka oikea tuo diagnoosi oli. Samanlaisia oireita nuo kaikki kolme kuitenkin aiheuttavat, eikä niitä pystytä täysin sanomaan, että mistä mikäkin oire johtuu.
Psykoterapia tulee edelleen jatkumaan kolme kertaa viikossa. Terapia on myönnetty elokuun loppuun ja sen jatkamista varten tarvitsen uuden hakemuksen ja uuden lääkärintodistuksen, joka pitää olla haettaessa alle kolme kuukautta vanha. Näin ollen tämä viimeisin käynti on liian aikaisin, jotta voisin hakemusta hakea keskiviikkona kirjoitetun lääkärintodistuksen myötä. Siis mitään todistusta en tästä käynnistä saanut, mutta kyllä se turhauttaa, että joudun itse varaamaan aikaa ensi kuun puolella. Liian helpoksi hommaa ei siis tehty.
Onnekseni psykiatri kertoi, että minulla on neurologin soittoaika toukokuussa. Jospa siis vihdoin pääsisin neuropsykologisiin tutkimuksiin, joita jo kertaalleen on siirretty. Kun tietää, että pitää odottaa ennalta määrittelemätön aika, aiheuttaa se minulle ainakin turhautumista. Vihaan odottamista ja haluaisin mieluummin tietää kaiken heti nyt. Muutenkin olo on aina välillä kuin Ulla Taalasmaana. Omat asiat kiinnostavat tietysti nyt eniten.
Jännityksellä odotan sitä, mitä tuleva uusi psykiatri tuo tullessaan. Jossain kohtaa minulla jatkuu toimintaterapia ja toisaalta kesän lopulla mietitään kotikuntoutuksen jatkumista. Se, millä intensiteetillä kotikuntoutus jatkuu on vielä mysteeri. Itse haluaisin kotikuntoutusta enemmän, kunhan en olisi harjoittelussa samaan aikaan. No, vielä nämäkin asiat selkiytyvät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti