Turvallisuuden tunne

Olimme viikonloppuna käymässä vanhempieni luona vaihtamassa minun autoon kesärenkaita. Samalla mies vaihtoi äidinkin autoon renkaat. Kotimatkalla sunnuntaina kävimme kirjaimellisesti kirkolla, sillä siellä oli kastepukunäyttely. Siellä oli sekin puku, jossa minut on kastettu. Halusin nähdä sen, vaikka en pidä kirkoissa käymisestä. Kotimatka meni ihan tavallisesti. Tulimme kotiin ja purimme tavarat. Minä jäin sohvalle istumaan ja mies alkoi pelaamaan. Ovikello soi.

Hämmentyneenä tuijotin miestä ja menin avaamaan ovea. Siellä oli meidän naapuri. Meidän häkkivarastoon oli murtauduttu.

Häkkivarasto oli aivan myllätty. Minullahan ei varastossa ole kuin sukset, monot, luistimet ja yksi pahvilaatikko, jossa tällä hetkellä on talvivaatteet. Olin ne keskiviikkona sinne vienyt, kun hain kesätakit. Miehellä sen sijaan on tavaraa senkin edestä, en edes tiedä mitä siellä on.

Tuo minun pahvilaatikko oli käyty läpi ja taskut tyhjennetty. En normaalisti edes tyhjennä taskuja, kun laitan talvivaatteet varastoon, mutta nyt taskuihin oli kertynyt käytössä olevia lääkkeitä ja samalla vaivalla tyhjensin taskuista kolikot. Mitään arvokasta taskuihin ei ollut jäänyt. Sen sijaan laskettelutakki oli hävinnyt. Vaikka rahallisesti takki ei uutenakaan arvokas ollut, niin silti ärsyttää.

Mies sen sijaan kertoi, ettei häneltä ole mitään viety. Se mitä ihmettelen, on se, että tavarat olivat ehjiä. Tokihan poliisi olisi alkanut tutkimaan tapausta, jos vahinkoa olisi ollut enemmän. Minun takkini lisäksi naapurin polkupyörä oli varastettu.

Minulla on oma epäilykseni syyllisestä. Sen jälkeen, kun tuo ihminen on ollut osana tätä taloyhtiötä, niin kaikenlaista on tapahtunut. Polkupyöristä on hävinnyt lisävarusteita, seinässä kiinni ollut postilaatikko oli revitty irti ja kylmäkellarista oli viety mehuja ja laitettu toisen asukkaan komeroon.

Olen jo hetken ajan katsellut asuntoja. Tietenkin toiveessa on ollu parhaimmassa tapauksessa paritalo, mutta rivitaloja olen katsellut. Valitettavasti kovin lupaavia ei ole ilmestynyt. Olen aika nirso alueen suhteen, joten paljoa vaihtoehtoja ei ole.

Jotenkin kotia on pitänyt niin itsestäänselvyytenä. Koti on aina ollut sellainen turvasatama. En puukotuksen jälkeenkään pelännyt kotiani vaan yksinoloa. Kuten joskus sanoin, niin puinen ovi ei kauaa pidättele ihmistä, joka siitä läpi haluaa. Tämän jälkeen sitä vielä enemmän miettii omaa turvallisuutta. Jos edes kahden lukon takana olevat tavarat eivät ole turvassa, niin miten turvassa itse voi olla?