Lauantaina menimme miehen kanssa uimaan. Hankimme talvella kymppikortit uimahalliin ja olemme käyneet siellä nyt pari kertaa. Uima-aika loppui 16.30, mutta silti kolmen aikaan, kun saavuimme, oli uimahallissa todella paljon väkeä. Tuntuu, ettei uima-altaassa ole koskaan tarpeeksi tilaa. Ehkä vaan haluan ja tarvitsen paljon tilaa ympärilleni :D Reilun tunnin uimisen jälkeen olikin olo aika heikko. Aamupala oli hieman niukka ilmeisesti kulutukseen nähden. Oli ihanaa saada sen jälkeen nachovuokaa, mikä onkin yksi mun suosikkiruuista. Sen päälle leivoin vielä porkkanakakkua.
Sunnuntaina oli taas salibandyvuoro. Meillä ei ollut kuin yksi vaihdossa, joten juoksemassa sai olla koko ajan. Jotenkin vuoron jälkeen olo oli hieman kärttyisä, sillä meillä ei ole siellä mitään tuomareita ja joskus rikkeet jäävät huomaamatta ja völillä niitä rikkeitä löydetään, vaikkei mitään väärää ole tapahtunut.
Olen ladannut puhelimeen askelmittarin ja tarkoitus on saada päivittäin 5000 askelta. Koska en ollut käynyt ulkona koko päivänä, oli pakko lähteä vielä keräämään askelia. Otin koiran mukaani ja lähdin ulos. Päivä oli jo pitkällä ja nukkumaanmeno oli ihan liian lähellä. Lähdin sitten jostain mielenhäiriöstä juoksemaan.
Jos vielä muistatte, niin asetin itselleni tavoitteita tälle vuodelle. Juokseminen oli yksi tavoite, jota en ole ennen jaksanut toteuttaa. Nyt kuitenkin sain lähdettyä juoksemaan ja jopa juoksin. Tietenkin sykkeet oli aika korkeat, koska vauhti oli ehkä liian kova kuntoon nähden. Taikalla on juoksut ja koko koira on ollut jotenkin apaattinen, joten koiraakin sai aina välillä odotella. Kuitenkin suurin osa lenkistä meni juostessa ja kotiin tultaessa olo oli hyvinkin energinen, vaikka takana oli yli kaksi tuntia liikuntaa viimeisen kolmen tunnin aikana.
Mutta eihän asiat aina niin iloisesti pääty. Menin lenkin jälkeen suihkuun, söin ja fiilistelin oloani. Minua alkoi sopivasti nukuttaa ja meninkin hyvillä fiiliksillä sänkyyn. Siinähän sitten aloin pyörimään. Reilun tunnin pyöriskelyn jälkeen nousun jo sängystä ja menin olohuoneen puolelle. Sitten kokeilin lukea kirjaa. Lopulta pyysin miestä tulemaan nukkumaan, sillä ne nyt yleensä viimeistään saa minutkin nukahtamaan. No ei, ei auttanut. Olen lopulta nukahtanut varmaan joskus puoli 12, vaikka olin 20.30 sängyssä.
Liika endorfiini ja liian myöhäinen liikunta siis todellakin kostautuivat. Maanantaina olo oli aika zombi harjoittelussa. Onneksi kahvi on olemassa. Ensi kerralla kyllä mmietin tarkemmin, mihin aikaan sitä oikein lähtee juoksemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti