Vaari on aina ollut ihanteellinen miehen malli. Oma isä oli lapsuudessani ja nuoruudessani paljon poissa kotoa, joten ehkä senkin vuoksi olen ollut niin läheinen vaarin kanssa. Isän kanssa olen liian samanlainen, jotta tulisimme kovinkaan hyvin toimeen. Isovanhemmilleni on siis vanhempieni luota alle kilometri matkaa, joten siellä on tullut vietettyä paljon aikaa. Enkä voisi parempia isovanhempia toivoakaan.
Isovanhempani ovat aina olleet läsnä elämässäni. He hoitivat minua pienenä, olen asunut heidän luonaan muutamaan kertaan, he auttavat minua aina tarvittaessa, saan heiltä itse kasvatettua ruokaa ja mitä ikinä tarvitsenkaan, he pyrkivät sen toteuttamaan. Toki myös itse yritän parhaani mukaan heitä auttaa, jos on jotain, mitä pystyn tekemään.
Toisinaan jään miettimään sitä, mitä joskus tulen menettämään. Koska meille ei ole tässä suunnitteilla perheenlisäystä, ei ole kovinkaan todennäköistä, että mahdolliset tulevat lapseni saisivat isovanhempiini tutustua. Ehkä minusta tulee samanlainen sitten itse vanhempana ja isovanhempana kuin äitini ja isovanhempani ovat olleet, sillä meillä puhutaan suvusta paljon. Tiedän paljon asioita isoisovanhemmistani, vaikken ole heitä koskaan tavannut. Isäni vanhemmat ovat kuolleet ennen syntymääni, enkä heistä juuri mitään tiedä. Eri suku ja eri tapa puhua vaikuttaa kovasti.
Tänään vietämme aikaa puolisoni suvun kanssa. On ihanaa, että molemmat olemme samalta paikkakunnalta, joten matka on lyhyt kummankin suvun luokse. Monen tunnin matkat, saati toiselle puolelle Suomea matkaaminen ei tässä elämäntilanteessa - jos missään - olisi mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti