Huonoja muistoja

Pääsin mukaan Naisten linjan ja Tyttöjen talon yhdessä järjestämään verkkovertaistukiryhmään. Tietenkään kenenkään muiden tarinoita en ala jakamaan, mutta oman huonon muistoni heille jaion. Vaikka puukotuksesta on yli 1,5 vuotta, niin silti jotkin hetket ovat jääneet hyvin kirkkaina mieleen.

Exääni ei voi kuvailla erityisen helpoksi ihmiseksi - vaikka tämähän on vain minun mielipiteeni. Hän varmaan ajattelee minusta edelleen samoin. Hänen mielipiteensä oli aina muka oikeita ja hän muka teki aina kompromisseja, riidat olivat mahdottomia selvittää. Eron jälkeen eräänä iltana hän olisi halunnut katsoa jonkun leffan telkkarista kanssani, vaikka olin sanonut ettei se minua kiinnosta. Hän oli kuulemma koko suhteemme ajan odottanut tuon leffan katsomista. Minä halusin omaa rauhaa ja lähdin kävelylle.

Hän olisi tunkenut mukaani, mutta tahdoin mennä yksin. En tiedä miten hän päästikään minut yksin. Olin jopa suunnitellut reitin ja kerroin sen hänelle. En mennyt edes niin pitkää matkaa kuin olin suunnitellut ja kotimatkalla exäni alkoi jo soitella perääni ja kyseli missä menen. Leffan alkuun oli vielä tunti, mutta hänen piti saada päättää minun menemisistä. Kun saavuin kotiin, alkoi riita. Hän haukkui minut pystyyn ja sanoi etten pidä erossa sovituista säännöistä kiinni. Olin hänen mukaansa sopinut, että vietän hänen kanssaan aikaa ja "autan" hänet yli erosta. Kun en näihin hänen vaatimuksiinsa suostunut, hän vain huusi ja hakemalla haki riitaa.

Totesin hänelle, että haluan olla yksin ja sulkeuduin makkariin. Hän jäi olkkarin puolelle, mutta vähintään vartin välein hän tuli huutamaan minulle. Selailin puhelintani ja lähetin alla olevan kuvan kavereilleni. Aloin viestittelemään eräälle miespuoliselle tutulle tilanteesta, jolle olin aikaisemminkin purkanut oloani. Jossain vaiheessa exä alkoi kysellä kenen kanssa viestittelen. Eihän se hänelle kuulunut enkä kertonut mitään. Ilman että kerroin hänelle ihmisestä, hän yhtäkkiä tiesi hänestä yksityiskohtia, kuten että hänellä on viikset. Tietokoneeni oli olohuoneessa ja exäni oli sen kimpussa. Hän tiesi salasanan, joten hän oli päättänyt kirjautua minun Facebookiin ja luki samaan aikaan kirjoittamiani viestejä.

Siinä vaiheessa minulle riitti. Hain reppuni ja otin tietokoneeni, tabletin ja keräsin vaatteita yms tavaroita, jotta voisin lähteä yöksi pois. Exäni yritti repiä tavaroitani minulta pois. Kun laitoin kengän jalkaan, hän vei toisen parin. En tiedä miten sain haluamani tavarat itselleni. Lopulta hän jäi seisomaan ulko-oven eteen ja roikkui minussa, etten saisi lähdettyä. Jotenkin sain itseni repäistyä irti. Näin, että naapuri oli avannut oman ovensa ja kuunteli meidän riitaa. Minähän siis huusin suoraa huutoa mm että exäni päästäisi minut menemään. Lopulta pääsin irti hänen otteistaan ja lähdin tuttavalleni yöksi. Naapuri ei puuttunut tilanteeseen sen enempää.

Kahden päivän päästä exäni puukotti minua.

Niin. Miksi menin edes siksi väliksi kotiin? Olin jo sopinut erään sukulaiseni kanssa, että voisin asua hänen kanssaan yksiössä sen aikaa. Eikä vanhemmiltanikaan olisi ollut niin pitkä matka. Jotenkin sitä vain uskoi niin hyvää toisesta. Yksi sana varmaan kuvaa kaikkea: kaduttaa.