Ensimmäisellä psykiatrin tapaamisella hän suositteli minulle psyykelääkitystä. En osannut sanoa siihen mitään. Eihän siitä haittaakaan voi olla? Tässä sitten on niitä syöty jo hetken aikaa. Vuosi sitten syksyllä annos nostettiin nykyiseen, eli maksimiannokseen. Siinä vaiheessa vasta koin saavani psyykelääkkeestä apua.
Masennus ja aivovamma kuitenkin oireilevat monin samoin oirein. Väsymys, uupuminen helposti, keskittymisen ja päätöksenteon vaikeus, unihäiriö sekä ajattelun hidastuminen ovat kaikki minun oireitani. Varsinainen paha olo on käytännössä jo poistunut kokonaan. Kuitenkin sain juuri BDI-kyselystä 16 pistettä, mikä on lievän masennuksen ylin pistearvo. Kyseinen testihän ei ikinä ole yhtä kuin diagnoosi, mutta se antaa osviittaa tilanteesta. Olenko siis yhä masentunut? Viime kerralla psykiatri ei sitä lisännyt diagnoosilistaani.
Masennus ja aivovamma kuitenkin oireilevat monin samoin oirein. Väsymys, uupuminen helposti, keskittymisen ja päätöksenteon vaikeus, unihäiriö sekä ajattelun hidastuminen ovat kaikki minun oireitani. Varsinainen paha olo on käytännössä jo poistunut kokonaan. Kuitenkin sain juuri BDI-kyselystä 16 pistettä, mikä on lievän masennuksen ylin pistearvo. Kyseinen testihän ei ikinä ole yhtä kuin diagnoosi, mutta se antaa osviittaa tilanteesta. Olenko siis yhä masentunut? Viime kerralla psykiatri ei sitä lisännyt diagnoosilistaani.
Hain tuossa juuri kolmen kuukauden lääkkeeni. Unihäiriöön on siis kaksi eri lääkettä käytössä. Pitkäaikainen unettomuus on sinänsä ikävää, sillä sen lääkitseminen ei ole niin helppoa. Ketiapiini on minulla siis käytössä ja se toimii paremmin kuin muut kokeillut lääkkeet. Pidemmän päälle olisi ihanaa päästä lääkkeistä kokonaan eroon, mutta pelkään, ettei se ole koskaan mahdollista.
Se onni tässä lääkkeiden syömisessä on se, että syy lääkkeiden käyttöön on selvää. Puukotuksen vuoksihan tässä tilanteessa ollaan. Sen vuoksi saan lääke- ja sairaanhoitokustannukset takautuvasti oikeudesta itselleni. Eipä silti, kyllä se useamman tuhat euroa täytyi ensin itse maksaa, jotta niitä voi hakea takaisin. Myös käymäni psykoterapia lasketaan näihin kuluihin. Se on kallista ja usein psykoterapiassä käyvä ihminen on sairaslomalla.
Itselläni ei ainakaan talous antaisi periksi näitä itse maksaa ilman säästöjä ja vahingonkorvauksia. En ikinä kehtaisi pyytää puolisoltani rahaa näiden laskujen maksamiseen tai ylipäätään minun elättämiseen. Hän kuitenkin työssäkäyvänä tienaa varmaan kolminkertaisesti minun tukiini nähden. Minä en ole vielä päässyt taistelemaan korvauksista vakuutusyhtiön kanssa ja toivon, etten ikinä joudu siihen. Tähän kohtaan riittää Kela ja Valtionkonttori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti