perjantai 8. helmikuuta 2019

Epäonnistunut aloitus vuodelle

Jotenkin kaikki tuntuvat hehkuttavan uutta vuotta ja uutta minää. Sitä, kuinka tästä vuodesta tulee parempi kuin edellinen, kuinka tämän vuoden aikana unelmat toteutuvat ja kaikki sujuu hienosti. Itse en osaa olla yhtään niin positiivinen tämän vuoden suhteen.

Ensinnäkin solisluun murtuma on parantunut huonosti. Tosin tämän selvittämiseen jouduin ensin olemaan kolarissa. Sen seurauksena autoni virui erään korjaamon pihassa ja odotti vakuutusyhtiön edustajan vierailua. Sen verran sain korjaamolta kuulla, että kaiken järjen mukaan autoni menee lunastukseen. Koska elämä on autoon tottuneena hieman haastavaa ilman sitä, oli pakko hankkia uusi auto.

Uusi auto, kolari, aivovamma ja todella huonoja kelejä on tuonut mukanaan pahentuneen ahdistuneisuushäiriön. Ennen auto toi vapauden tunteen, joka on nyt vaihtunut pelkoon. Kun yhtenä päivänä ajoin yksin ei niin tutulla paikkakunnalla, olin ajamisen jälkeen siinä tilassa, että jalat tärisi. Jo kymmenen minuutin ajon jälkeen on sellainen tunne, että kaipaisin taukoa.


Entäs sitten solisluu? Siinä se mukana roikkuu. Toisinaan sen kanssa pystyy tekemään jo hyvin kaikkea ja yhtenä hetkenä kipu säteilee pitkälle lapaluuhun ja kyynärpäähän. Kolarin jälkeen ambulanssissa minut todettiin muutoin aivan ehjäksi, mutta lääkärin tarkastusta suositeltiin. Löin siis takaraivoni niskatukeen, mutta muuten en vahingoittunut kolarissa. Lääkäriaikoja yksityiselle ei ollut tietenkään enää viikonloppuna iltapäivän ollessa pitkällä, joten päädyin taas ensiapuun. Ensiavussa olkapää kuvattiin, mutta muutoin mitään ei tehty. Koska solisluun murtuma ei ollut luutunut juuri yhtään, jouduin ottamaan kantositeen uudestaan käyttöön.

Näin ollen liikuntakielto jatkui entisestään. Koska ainoa liikunta, jota pystyin harrastaa, oli kävely, on sitäkin tullut tehtyä. Ongelma on se, että pitkään kävely aiheutti kipua solisluussa. Elämä kivun kanssa oli pitkästä aikaa lähes shokki. Aiemmin kärsimäni hermokipu oli ehtinyt unohtua. Hyvänä uutisena oli se, että vakuutusyhtiö vihdoin hyväksyi fysioterapian maksusitoumuksen ja olen päässyt sinne jo kerran.

Kun solisluun tilanne alkoi olla jo hyvä, sainkin mojovan flunssan niskaani. Yksin asuvalle koiranomistajalle mikään sairaus ei ole riittävän suuri syy jäädä sisälle, vaan koira oli vietävä ulos. Flunssan seurauksena nukkuminen on mennyt vielä tavallista vaikeammaksi. Jo ennen flunssaa olin jostain syystä hyvin väsynyt, ilmeisesti keho reagoi jo tulevaan sairauden puhkeamiseen.

3 kommenttia:

  1. Kovasti tsemppiä sinne. Toivottavasti tähän mennessä on jo solisluu ja muut paremmassa kunnossa. Tuttava kolaroi autonsa, en tiedä hankittiinko sitten hinauspalvelu vai kuinka homma hoitui. Muutamia kuvia poliisit ainakin ottivat. Henkilövahinkoja siinä ei onneksi sattunut. Uskon kyllä, että ajaminen voi olla stressaavaa tuommoisen kokemuksen jälkeen. Toivotaan, että se siitä helpottuu.

    VastaaPoista