Viimeinen tapaaminen kolmannen psykiatrin kanssa

Eilen oli uusi aika psykiatrille. Siis sille, kenestä tein valituksen. Silloin kolme viikkoa sitten puhelimessa sain tietää tämän päivämäärän, mutta koskaan en saanut kuulla lääkäriltä mihin aikaan tapaaminen on. Onneksi ajan sain kuntoutusohjaajalta, kenen kanssa tein hakemusta sopeutumisvalmennuskurssille.

Tälle tapaamiselle mukaan tuli myös toimintaterapeutti, joka on ollut mukana hoidossani jo noin vuoden verran. Yksin en olisi suostunut lääkäriä edes tapaamaan. Onneksi tämä toimintaterapeutti on mukava ja ymmärtää paremmin kokonaistilannetta kuin tuo kyseinen lääkäri.

Tapaaminen alkoi ensin pitkällä keskustelulla lääkkeistä. Olin jättänyt soittopyyntöä lääkkeestä, jonka vaikutusmekanismi oli vaihdettu lyhytvaikutteisesta pitkävaikutteiseen. Lääkäri ei siis koskaan soittanut. Kysyin syytä tälle ja vastaus oli kiireet ja päälle kommentti että sellaista se elämä vain joskus on. Jos lääkärillä todella ei ole aikaa vastata soittopyyntöön, ajattelen, että jossain on virhe. On se sitten työn organisointi tai sitten ihmisen oma ajankäyttö, mutta oikeasti kahdessa viikossa ehtii vaikka naputtaa tekstiviestin ja sanoa että palataan uudestaan asiaan, kun on varsinaisen tapaamisen aika.

Sen jälkeen keskusteltiin siitä, että määrääkö lääkäri tätä lyhytvaikutteista vai ei. Intin aikani asiasta, ja lääkäri lopulta yritti vedota siihen, että käydään ensin läpi toimintaterapiaan liittyvä asia. Jopa toimintaterapeutti yritti saada lääkäriä kuuntelemaan minua, mutta eipä lääkäri tahtonut muuttaa mieltään.

Toimintaterapeutti oli samaa mieltä psykoterapeuttini kanssa siitä, että tällä hetkellä toimintaterapia ei ole järkevää liiallisen kuormituksen takia. Silloin lääkäri sentään vihdoin tajusi, että kyseessä ei ole minua hyödyttävä asia, vaan se kuormittaisi liikaa.

Lopulta palattiin taas lääkeasiaan ja lääkäri lupasi kirjoittaa lyhytvaikutteista Medikinetiä. Ohjeeksi sanoi, että yksi tabletti aamulla ja toinen lounaalla. Noh, minä tunnetusti en syö koskaan aamupalaa siihen aikaan kun normaalit ihmiset sen syövät, joten annostusajat eivät varmasti tule kanssani toteutumaan. Siitä en kyllä ajatellut tuon lääkärin kanssa enää keskustella, eikä onneksi edes tarvitse.

Loppujen lopuksi käynnillä ei ollut mitään uutta annettavaa. En halunnut enää palata mihinkään itsetuhoisiin ajatuksiin tai mihinkään muuhunkaan tuon lääkärin kanssa. Kukaan ei tiedä kuka on seuraava psykiatrini, mutta seuraavan lausunnon psykoterapiaa varten tarvitsen syksyllä. Kyseinen lausunto ei siis voi olla 3 tai 4 kuukautta vanhempi, joten uusi aika pitää olla kesällä. Jos rehellisiä ollaan niin tuskin tästä lääkäristä voi ainakaan lääkäri huonontua. Ei vaan voi.