Toiset Jumalat

Eilen oli kauan odottamani Apulannan keikka Hartwall-areenalla. Olin ostanut liput heti, kun ne myyntiin tulivat vajaa 1,5 vuotta sitten. Oli helppo unohtaa keikka, kun välissä oli kuitenkin vuosi lippujen ostosta. En silloin edes ajatellut, kenen kanssa keikalle lähden, ostin silti kaksi lippua. Muutama viikko sitten havahduin todella siihen tosiasiaan, että keikka on pian ja minulla ei ole kaveria mukaan. Onneksi ihana pikkuserkkuni päätti lähteä mukaan.

Mentiin keikalle junalla ja onneksi saattajan avulla päädyin oikeaan junaan, jossa pikkuserkkuni jo odotti. Pasilan asemalla hetken aikaa mietin että mihin suuntaan sitä pitäisi lähteä ja ääneen kysymyksen esitettyäni, vierestä ohi kävelevä mies sanoi, että sama suunta kuin kaikilla muillakin. Muutaman metrin päässä olikin kyltti, jonka mukaan lähdimme suunnistamaan areenalle. Aivovamman kanssa ei tosiaan aina leikkaa, kun miettii mikä suunta on oikea.

Ovilla vastassa oli turvatarkastus ja sisällä olimme jo reilua tuntia ennen keikan alkua. Katsomoon pääsi tunti ennen ohjelman alkua ja melkein heti pääsimme katsomoon. Huvitti, kuinka tyhjä areena oli vielä 20 minuuttia ennen keikan alkua. Hetkessä kuitenkin ihmiset pakkautuivat sisään ja keikka alkoi.

Sain kuunnella monia suosikkikappaleita ja viimeisten joukossa oli Pahempi toistaan, joka aloitti Apulannan fanituksen. Yllätyin, kuinka paljon oli valittu vanhoja biisejä ja niitä, jotka eivät olleet edes radiosoitossa. Vaikka tunnistin kaikki biisit, en saanut kaikkien kappaleiden nimiä mieleen, lyriikat sen sijaan yllättävän helposti. Päivää keikan jälkeen, joudun todella miettimään, että mitä kappaleita siellä edes soitettiin. En vain saa niitä mieleeni.

Istuin konsertissa 2,5 tuntia ja jälkikäteen ajateltuna muistan vain murto-osan asioista. Tuntuu todella pahalta, kun unohtaa kaikki asiat niin helposti. Kyse nyt ei ole pelkästään konserteista, myös ihan kaikki muukin unohtuu. Oli kyseessä sitten jääkiekossa tehty maali, tai kauppalista. Tuntuu loputtomalta suolta yrittää yhä uudestaan ja uudestaan vakuuttaa ihmisille, kuinka muisti ei toimi. Saan aina kuulla sen saman asian: "ei mullakaan muisti aina toimi, vähän väliä unohdan jotain". Joo, minäkin terveenä unohdin jotain, mutta tämä on erilaista. Pahempaa ja menee jo epänormaalin puolelle.

Toinen asia, josta aivovamman huomaa, on se, että suunnistaminen on mahdotonta. Sain kyydin kotiin, ja minulle annettiin ohje kävellä kohti Pasilan tv-tornia. Eksyin. Onneksi kyyti löysi minut paikannuksen avulla, koska itse olin jo siinä kohtaa niin lukossa, etten pystynyt enää tekemään mitään. Tuo lukkotila on minullekin taas uusi asia, jota en ole kovin kauaa edes tiedostanut. Näistä huolimatta, sen mukaan mitä edes muistan, niin oli kiva konsertti. Kuitenkin sen jälkeinen väsymys oli ihan riittävää hetkeksi. Plus koska en tietenkään muistanut korvatulppia, niin korvatkin kertoivat, että on ihan hyvä idea levätä taas.