Oma koti

Viime keväänä avoeron jälkeen oli aika etsiä uusi asunto. Minulla oli varsin tiukat kriteerit asunnon sijainnille, joten kovin montaa vaihtoehtoa ei ollut. Kävin kyllä katsomassa useampia asuntoja, mutta mieleistä ei löytynyt. Yksi syy oli tietenkin raha. En voi sanoa, että Kelan ja Kevan tuilla kovin herroiksi pääsisi elämään.

Lopulta olin siinä pisteessä, että muuttoon oli aikaa alle viikko, eikä asuntoa vieläkään ollut löytynyt. Maanantaille sain sovittua yhteen asuntoon näytön, kun lauantaina oli viimeinen päivä muuttaa. Kyseessä oli sama talo, josta olin käynyt katsomassa asuntoa silloin, kun muutin ensimmäistä kertaa paikkakunnalle. Itse asiassa kyseessä oli viereinen asunto, kuin viisi vuotta aiemmin katsomani.

Kyseessä oli 32 neliön yksiö, johon kuului vaatehuone. Vessassa oli tilava suihku, mutta ei paikkaa pesukoneelle. Sen sijaan taloyhtiössä oli ilmainen pesukone, jota sai vapaasti käyttää. Keittiöön mahtui oma ruokapöytä ja huone oli varsin tilava. Keittiön ja eteisen laattalattia oli aivan hirveä väriltään ja keittiön kaapin ovet aivan yhtä kamalat. Huoneen puolella vielä kiersi boordi, joka sai huoneen tuntumaan todella pieneltä. 

Kaikesta huolimatta jotenkin asunto kutsui minua. Eipä sillä, ei ollut kovin paljoa vaihtoehtoja valittavaksi. Niin sitten kirjoitin vuokrasopimuksen ja pääsin muuttamaan. Totta kai elämää hankaloitti pesukoneen ja tiskikoneen puuttuminen jaja ärsyt asua maan tasalla, koska kaikki näkivät oletko kotona vai et. Koira sopeutui sinänsä hyvin uuteen asuntoon, mutta koska asunnossa ei ollut ulko-oven lisäksi väliovea, kuului rappukäytävän äänet todella selkeästi sisälle.

Rakastin kuitenkin asunnon viileyttä kesäkuumalla ja syviä ikkunalautoja, joille sain hyvin kasvini. Boordi lähti asunnon omistajan luvalla, vaikkakin vasta marraskuussa. Ensimmäinen asunto, jossa asuin, oli vielä kaiken lisäksi 10 neliötä pienempi, joten sinänsä tilaa oli. Kuitenkin tiesin alusta asti, ettei asunto tule olemaan mikään vuosien koti.

Nyt onkin jo aika muuttaa seuraavan kerran. Minulle tuli mahdollisuus muuttaa tuttuni omistamaan rivitaloasuntoon. Kun on elänyt elämänsä ensimmäiset 19 vuotta omakotitalossa, haluaa sitä asua rauhallisemmassa ympäristössä, kuin kerrostalossa. Saan keväällä aidattua pihan koiralle ja tietenkin käyttööni pyykinpesu- ja tiskikoneen omasta saunasta puhumattakaan. Muutan kaiken lisäksi lähemmäs sairaalaa, joten käynnit siellä helpottuvat.

Muuttaminen ei silti ajatuksena tunnu kovin ihanalta. En muutenkaan omista mielestäni kovin paljoa ylimääräistä, mutta tavaraa silti löytyy. Muuttaminen on toisaalta tällä kertaa varmasti helpompi, koska voin viedä vähän tavaroita jo ennakkoon uuteen asuntoon. Vielä en edes osaa sanoa sitä kodiksi. Tuleva asunto tulee olemaan viides sen jälkeen kun olen muuttanut omilleni. Viisi ja puoli vuotta ja viisi kotia kertoo muuttamisen määrästä. Toivonkin, että tulevassa asunnossa saisi elää edes hetken ilman, että täytyy miettiä seuraavaa liikettä.

Pysyvyys olisi asia, jota tällä hetkellä kaipaan. Tykkään toki suunnitella asioita ja pohtia vaihtoehtoja, mutta tietyt raamit olisi hyvä säilyttää. Muutos, vaikka positiivinenkin, tuo aina stressiä ja vie voimavaroja. Olen väsynyt ja haluaisin sen hetken, kun tiedän kaiken olevan hoidettu. Muutto on niin iso asia, että sen kanssa vietän varmaan seuraavan kuukauden unettomia öitä.