sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aikaistettu kesäloma

Niin vain kävi, että kesäloma napsahti kuukautta aiemmin. Meillä on yleensä ollut tapana pitää harjoittelussa väli- ja loppuarviointi. Usein väliarviointi tehdään pelkästään ohjaajan kanssa, mutta neuvolaharjoittelussa opettaja halusi tulla paikan päälle keskustelemaan minun ja ohjaajani kanssa. Virhe.

Vielä ennen väliarvioinnin alkamista ajattelin, ettei minulla ole mitään hätää. Olin ollut aktiivinen ja mielestäni ihan motivoitunut ja sillä pääsee yleensä aika pitkälle. En ollut ollut edes kipeänä tai muuten osoittanut, etteikö minua kiinnostaisi.

Sitten paikalle tulee opettaja ja aletaan keskustelemaan. Yhtäkkiä kuulenkin lähes pelkkiä huonoja puolia itsestäni. Asioita, joita en edes muista. Siinä kohtaa ei enää naurattanut, päinvastoin. Viimeiset 30 minuuttia vietinkin itkien.

Opettaja kuitenkin pudottaa viimeisen pommin. Harjoittelu keskeytettiin. Hänellä oli liian suuri huoli minun jaksamisesta ja vuorovaikutuksen ongelmista. Asioita, jotka ovat tulleet vasta aivovamman myötä. Asioita, joille en voi enää mitään. Koko tilanne oli niin järkyttävä, että kotiin päästyä oli ahdistus niin kova, että nappasin puolikkaan Opamoxin naamaan. Oli kieltämättä aika shokki.

Viimeinen ja selkeästi väsynyt kuva harjoittelusta

Harjoittelu keskeytettiin varsin huonolla hetkellä. Minulla oli imetykseen ja varhaiseen vuorovaikutukseen liittyviä tehtäviä, jotka vaativat asiakasta ja asiakkaan kanssa keskustelua. Nämä ajat ja asiakkaat olivat varattuina, enkä nyt enää pääsekään tekemään heidän kanssaan sovittuja keskusteluja. Myös imetys- ja rokotusnäytöt jäivät väliin. Nyt joudun uudelleen valitsemaan sopivat asiakkaat ja varaamaan uudet ajat heidän kanssaan, sitten kun suoritan lopun harjoittelun.

Harjoittelun purkupäivänä tapaan opettajan uudelleen. Hän sanoi silloin, että katsotaan harjoittelutilannetta uudestaan, kun olen ensin saanut lomailtua ja levättyä. Tästä huolimatta varasin itselleni puuttuvat viikot toiseen neuvolaan syksyn lopulle. Tässä välissä tulen siis tekemään työterveyden ja äitiyshuollon harjoittelut.

Harjoittelun keskeyttäminen tarkoittaa sitä, että en ehdi valmistua tämän vuoden puolella. Todennäköisesti pystyn valmistumaan joko tammikuussa tai helmikuussa 2019. Mutta en silti ole innoissani valmistumisen lykkäämisestä, varsinkaan, kun en voi aivovammalle mitään. Suoraan sanottuna ärsyttää ihan helvetisti.

1 kommentti: