Tiistaina oli leikkauksen jälkeinen kontrolliaika. Soitin aikaa jo kaksi kuukautta sitten, mutta valitettavasti aikaa ei ollut mahdollista saada yhtään aiemmin. Ongelmana oli se, että vatsalta otettu rasvaimu aiheutti ihonalaista arpikudosta. Myös se kohta, josta neula oli mennyt sisään, oli alkanut arpeutumaan liikaa.
Puhelimitse sain ohjeeksi käyttää navan arvelle kaksi kertaa päivässä arpigeeliä, jota minulla oli jo valmiiksi. Vaikka kuinka olen yrittänyt, niin en aina muista geeliä levittää. Varsinkin jotkut aamut ovat niin kiireisiä, että yksinkertaisesti unohdan koko geelin. Joskus jopa arvet.
Tajusin tiistaina kolmen aikaan, että minun pitäisi valmistautua lähtemään lääkäriin ja siitä suoraan jumppaan. Olin vielä lupautunut lähtemään jumpan jälkeen pelaamaan jalkapalloa. Vaihdoin vaatteet, letitin hiukset ja keräsin tarvittavat varusteet harrastuksia varten. Ennen sairaalaan menoa hain vielä helposti syötävää evästä ja proteiinipatukan.
Kurvasin autolla sairaalan parkkipaikalle ja siitä kirurgian poliklinikalle. Ensin jouduin miettimään hetken, missä odotustilassa minun pitäisi olla. Iltavastaanotolla ei ole ilmoittautumista, joten en voinut kysyäkään mistään. Ensin menin väärään odotustilaan, mutta ovessa ei ollut tutun lääkärin nimeä. Menin uudestaan ilmoittautumisluukulle, jossa näinkin pienellä fontilla oikean odotustilan.
Ehdin istua ehkä minuutin, kun minut jo pyydettiin sisälle. Lääkäri katsoi arpien tilanteen ja kokeili vatsan alueen sisäistä arpea. Unohdin kysyä sitä, voiko sille edes tehdä jotain. Ehkä ensi kerralla sitten. Se kyllä huvitti, kuinka lääkäri sanoi ihoni kehittävän arpea joka paikkaan.
Koska osa arvista on edelleen aktiivisia (eli koholla ja kovia) pistettiin niihin arpiin vielä kortisonia. Siihen nähden, että arpia on yhteensä joku 60, niin nyt jouduttiin pistämään kortisonia 6 arpeen. Voi olla, että näihin joudutaan vielä pistämään kortisonia, mutta sen näkee parin kuukauden päästä.
Varsinaisesti syy plastiikkakirurgian ajalle oli käden leikkauksen kontrolli. Lääkärikin totesi, että arpi on edelleen kiinni jänteissä, vaikka rasvasiirteen se piti irroittaa. Uusi leikkaus tuleekin siis ehkä joskus syksyllä. Leikkauksessa jänteet irroitetaan ihan kunnolla arvesta. Uusi leikkaus tulee olemaan seitsemäs operaatio puukotuksen liittyen. Enää sitä ei niin jännitä. Tähän alkaa jo melkein tottua.
Lääkärikäynti oli yllättävän nopea, joten ehdin vielä käymään kotona ennen jumppaan lähtemistä. Jumpan jälkeen oli vielä poikkeuksellisesti jalkapalloa. En ehkä normaalisti olisi lähtenyt, mutta nyt oli niin kaunis keli, etten malttanut jäädä kotiin. Illalla oli vielä mukavaa lähteä koiran kanssa pienelle lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti