Aivovammaisten risteily

Kuulin aivovammaliiton järjestämästä risteilystä, mutta tietenkin olin myöhässä. Ihan kuin kuulisin mistään hauskoista asioista ajoissa. Kaikki sopeutumisvalmennuskurssitkin ohitan tyylikkäästi. Kuitenkin monen mutkan ja ihmeellisten sattumusten jälkeen minua pyydettiin loppuunmyydylle reissulle mukaan. Aluksi olikin vähän ihmettelyä, että miksi juuri minä, mutta olen iloinen, että lähdin.

Olin lähes unohtanut koko reissun ja en tietenkään edes muistanut laittaa itselleni muistutusta. Jotenkin reissu tuli yllätyksenä. Pakkaaminen hoidettiin tunti ennen lähtöä ja tietenkin unohdin kameran laturin kotiin. Reissulla akku alkoikin jo vilkkua tyhjyyttään. Muuten pakkasinkin ihan liikaa tavaraa mukaan, kuten kuulemma naiset aina tekevät.

Keskiviikkona seuralaiseni tulikin hakemaan minua autolla ja jatkettiin matkaa Helsinkiin. Siellä olimme aivan liian ajoissa ja kiertelimmekin vähän autolla paikkoja. Ennen laivaan menoa kävimme syömässä ja suuntasimme satamaan.

Yön olimme laivassa ja se yö nyt ei sujunut aivan putkeen. Ensinnäkin laivasta poistuttiin jo aamulla kahdeksalta, joten unia ei ihan hirveästti saanut jatkaa. Yöllä laivalla nyt kuuluu yllättävän paljon ääniä ja uni oli muutenkin rauhatonta. Aivovamma nimenomaan häiritsee mulla herkästi unta ja sen takia en edes ajatellut nukkuvani erityisen hyvin.

Aamupalalle suuntasimme Tallinnan satamassa sijaitsevaan Kochi Aidad -ravintolaan yhdessä koko porukan kanssa. Aamupalan jälkeen otimme koko poppoosta yhteiskuvan ja suuntasimme hotellille. Siltä osa porukasta lähti Kadriorgin palatsiin tutustumaan. Vaikka itse olen Tallinnassa ollut useampaankin kertaan, en ole koskaan ollut tuolla.

Palatsissa oli taidenäyttely sekä suuri puistoalue. Tuntui ihan hassulta, kuinka noin lähellä kaupungin keskustaa on niin iso puisto, mutta onhan Helsingissäkin keskuspuisto. Aika kului yllättävän nopeasti alueella kierrellen, vaikka vähän sai odotella muita ja kyytiä takaisin hotellille.

Hotellilla kun saimme vihdoin huoneet, huomasi kuinka väsynyt olo oli. Aikainen herätys ja koko ajan liikkeessä oleminen olivat sekä minulle, että seuralaiselleni aika paljon. Tunnin verran vaan lepäsimme huoneessa, ennen kuin oli aika taas lähteä syömään. Illalla hotellilla keräännyimme taas yhteen istumaan iltaa, mutta en juurikaan jaksanut keskittyä. Hotellilla oli yllättävän paljon väkeä ja meteliä oli niin paljon, että olin jo valmis menemään nukkumaan kymmeneltä.

Perjantaina heräsin ennen herätyskelloa ja manasin aikani. Aamupala oli kuitenkin hyvä syy nousta, sillä taas vaihteeksi olin nälissäni. En tiedä mistä johtui, mutta reissun ajan koko ajan olin joko kylmissäni tai kuumissani. Joku porukasta mainitsi, että onko minullakin termostaatti rikki. Asia, jota en ole ajatellut, mutta kyllä sekin kolahti. Aivovamman yksi oire on se, ettei itse tunnista oireitaan ja reissulla nyt huomasin tuon oireen.

Laiva oli perjantaina neljän aikoihin satamassa ja jäinkin suoraan reissusta Helsinkiin. Oli kiva reissu, mutta kyllä sen jälkeen hetken aikaa väsyttikin.