Usein minulla heijastuu juuri nukkumiseen kaikki mahdolliset haasteet ja ongelmat. Nyt olen kuitenkin nukkunut yllättävän hyvin tilanteeseen nähden. Ehkä ero oli jo niin itsestään selvää, että en ole jaksanut sitä enää stressata.
Toki olen puhunut paljon tilanteesta kaverien kanssa sekä terapiassa. Olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä ja olen jopa saanut pitkästä aikaa inspiraatiota lukemiseen. On toisaalta kiva lukea kirjoja, kun tietää niissä olevan onnellinen loppu. Onnellisuuttahan tässä varmaan jokainen kaipaa.
Se mikä oli varsinaisesti aiheena on haastattelu, joka vihdoin eilen julkaistiin. Pääset lukemaan Ylen artikkelin tästä. Se mitä en odottanut oli vieraiden, varsinkin miesten, yhteydenotot ja Facebookin kaveripyynnöt. Tuntuu huvittavalta, kun yhden artikkelin perusteella minuun halutaan tutustua. En tiedä olenko edes siihen valmis. Tuskin.
En halua olla se Anne, josta YLE teki uutisen koskien parisuhdeväkivaltaa. Haluan olla ihan oma itseni. Toki mietin, mitä tuo artikkeli ja video tuovat tullessaan. Vielä en ainakaan ole saanut negatiivista palautetta, mutta ehkä senkin aika vielä koittaa.
Useimmiten minua sanotaan rohkeaksi ja vahvaksi. En vain tiedä mitä tuo vahvuus pitää sisällään. Senkö, että voin keskustella asiasta ilman suuria tunnemyrskyjä? Kun tapahtuneesta on jo yli kaksi vuotta niin se alkaa olla jo osa elämää. Vaikka ajatus tekee kipeää, niin en jaksa kokea aina sitä suurta tuskaa ja ahdistusta, minkä voisin kokea. Joskus sitä vaan pääsee eteenpäin. Onko se nyt se vahvuus?
Ehkä se on ennemminki sitä, että pikkuhiljaa toipuu, ku että se on vahvuus. Kyllähän se on selvä merkki toipumisesta, ettei asia oo enää ihan niin ahdistava.
VastaaPoistaNiin, ehkä niin 🤔
Poista