sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Fyysistä kipua pitkästä aikaa

Viime aikoina on ollut taas enemmän fyysistä kipua. Jo yli kuukausi sitten satutin ensimmäistä kertaa oikean käden peukalon lentopallossa. Olihan se sormi kipeä, mutta ei niin kipeä, etteikö pelaamaan olisi pystynyt. Kun pääsin kotiin, alkoi kämmeneen tulla mustelmaa ja turvotusta ja pidinkin kättä kylmäkallen päällä. Muutaman päivän päästä sormi olikin jo kunnossa. Seuraava viikko oli syyslomaa, joten en tainnut käydä liikkumassa kertaakaan.

Syysloman jälkeisellä viikolla olikin taas lentopallon vuoro ja taas sain osuman oikean käden peukaloon. Tällä kertaa kipu oli pahempi. Ajoin ensiapuun, jossa odotin vuoroani niin kauan, että itkeviin lapsiin meni jo käpy. En pystynyt odottamaan siellä. Lisäksi kello oli jo niin paljon, että piti mennä ruokkimaan ja viemään koira ulos. Lähdin ensiavusta käymättä röntgenissä tai tapaamatta lääkäriä.

Kärvistelin kipeän käden kanssa maanantaista perjantaihin, jolloin mainitsin edelleen kipeästä peukalosta kaverilleni, joka on tehnyt töitä muun muassa ambulanssissa. Hän heti totesi, ettei peukalo ole kunnolla sijoillaan. Hän hetken aikaa sormea hieroi, kunnes nivel oli paikallaan. Sen jälkeen sormi vasta kipeä olikin. Kaverini käski varata ajan lääkäriin, jonne soitin sitten seuraavana maanantaina.

Koska maanantait ovat aina tervesasemilla täysiä, sain ajan vasta tiistaille. Lääkäri tutki sormen ja totesi sen kyllä olevan paikoillaan, mutta kipeä joka suuntaan liikuteltaessa. Pääsin röntgeniin ja sieltä fysioterapeutille. Fysioterapeutti teippasi sormen ja sain jumppaohjeet sormen kuntouttamiseksi.


Sormen oltua jo paremoi, päädyin pelaamaan pitkästä aikaa salibandyä. Pelit alkoivat yllättävän nopeasti ja liian vähäisellä venyttelyllä reväytin selkäni. Tässä välissä olin onneksi ottanut tapaturmavakuutuksen, jonka avulla pääsin Mehiläiseen lääkäriin jo seuraavana päivänä. Selkä oli niin kipeä, että en meinannut yltää omiin nilkkoihin, vaikka sinänsä olen tavallisen notkea.

Istuminen oli kaikista pahin asento ja on aina välillä edelleen. Istun yleensä keittiön pöydän ääressä niin, että nostan vasemman jalan tuolille, mikä on asennoista se, joka aiheuttaa eniten kipua. Kuitenkaan täysin liikkumatta en osaa olla. Sunnuntaina menin pelaamaan futsalia, jonka jälkeen käveleminen oli taas niin kipeää, että ihan onnuin.

Lääkäri määräsi tosiaan kipulääkettä ja lihasrelaksanttia, joita olisi pitänyt ottaa kolme kertaa päivässä. Koska lääkkeet ovat kolmiolääkkeitä, ja koska minun on täytynyt ajaa, olen syönyt lääkkeitä vain iltaisin. Kerran aamulla selkä oli niin kipeä, että oli pakko ottaa lääkkeet jo aamulla.

Lääkäri myös määräsi fysioterapiaa 4-6 kertaa, mutta en päässyt varaamaan aikoja, ennen kuin maksusitoumus oli käsitelty. Ensimmäisen ajan jouduin perumaan, koska olin unohtanut merkitä toisen menon itselleni ylös, joten yhä odotan sitä ensimmäistä fysioterapiakertaa. Olisi helpotus saada fysioterapiasta apua, jonka jälkeen selkä ei tulisi liikunnasta kipeäksi.

Koskaan aiemmin selkäni ei ole ollut kipeä, joten on ollut niin erilaista elää niin suuren asian kanssa. Selän kipu vaikuttaa pahimmillaan jopa koiran lenkkeilyyn ja estää niin tärkeän liikunnan harrastamisen. Toki olen liikuntaharrastuksissa saanut osumia ja kokenut kipua, mutta tämä selän kipu aina palaa uudestaan, vaikka on ollut jo kivuton päivä välissä.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti selkäsi on jo parempana! Selän kipu kyllä rampauttaa aika kokonaisvaltaisesti. Hämärähyssyssä voi sytyttää kynttilän ja haaveilla valosta ja lämmöstä. Enää 91 päivää maaliskuun alkuun, sitten valoa taas yllin kyllin =)
    Kati

    VastaaPoista