Kolmas kerta oikeudenkäynnissä

Perjantaina oli kolmannen oikeudenkäynnin vuoro, jonka aihe oli lähestymiskiellon haku minua puukottaneeseen exääni kohtaan. Sain kuulla exäni vapautuneen ja samaa myös kertoi ne ulosoton kirjeet. Vaikka exäni ei ole ollut minuun yhteydessä, ei se silti poistanut pelkoa. En tiedä miten hän käyttäytyisi, jos kohtaisimme sattumalta.

Maanantaina lakimies soitti ja sovimme, että tulen mukaan oikeudenkäyntiin. En olisi halunnut mennä, mutta kuulemma olisi vakuuttavampaa, mikäli tulisin itse paikalle. Oikeudenkäynnissä minua ahdisti se, että exäni voisi olla paikalla, enkä tietäisi asiasta etukäteen. Maanantaina lakimies soitti käräjäoikeuteen ja varmisti, että saisin odottaa jossain erillisessä tilassa.

Perjantaina aamulla olin sopinut meneväni oikeustalolle yhdessä asianajajan kanssa. Samalla aamulla kävimme läpi kysymyksiä, joita hän halusi minulle esittää istunnon aikana. Kysymysten harjoittelun aikana alkoi jo päätä särkeä jännityksestä ja stressistä. Onneksi kaverini tuli tuekseni ja hänen läsnäolo rauhoitti mieltä.

Mieltä myös rauhoitti, kun asianajajani kävi kysymässä, onko exäni tullut paikalle, eikä häntä ollut näkynyt. Oikeudenkäynti alkoi myöhässä, mikä taas lisäsi odotuksesta aiheutuvaa turhautumista. Tällä kertaa istunto oli eri salissa kuin viimeksi ja nyt salissa oli vain tuomari ja sihteeri, eikä muita.

Aluksi lakimies perusteli miksi lähestymiskielto pitäisi asettaa ja sen jälkeen hän esitti aiemmin harjoitellut kysymykset. Sen jälkeen vielä tuomari esitti kysymyksen koskien sitä, onko exäni ollut yhteydessä minuun tällä välillä. Siinä kohtaa pelkäsin kaikista eniten sitä, ettei lähestymiskieltoa myönnetä. Tämän jälkeen oli tauko, jonka aikana tuomari teki päätöksen.

Tauko ei onneksi kestänyt kauaa ja pääsimme takaisin istuntosaliin kuulemaan tuomion. Lähestymiskielto määrättiin vuodeksi ja se on voimassa välittömästi. Tuomion kuuleminen helpotti ja sen jälkeen oli paljon helpompi hengittää. Sitä en tiedä aikooko exäni noudattaa lähestymiskieltoa ja mitä vuoden päästä tapahtuu. Omalla tavallaan tämä lähestymiskielto ja siihen liittyvä oikeudenkäynnin prosessi herätti taas yhtä paljon huolta ja turhautumista kuin toisaala jälkeenpäin helpotusta.

Turhautumista herätti se, ettei lakimies ollut itse mitenkään asiasta kiinnostumut, vaikka alustavasti olimme puhuneet lähestymiskiellosta jo aiemmin. Itse sain olla ottamassa häneen yhteyttä, minkä jälkeen vasta alkoi tapahtua. En jaksaisi olla jatkuvasti hoitamassa asioita, jotka olen jo delegoinut muille ihmisille.