Kela, Kela, Kela

Monta kertaa on tehnyt mieli hankkia joku ihminen, joka hoitaisi kaikki asiat puolestani. Joku, jolla olisi valtuudet kaikkeen ja minä saisin vaan olla huolehtimatta asioista. Tiedän kyllä, että joillakin aivovammaisilla onkin näin. Heillä on joku, joka heidän asioitaan hoitaa. Voi olla, että kyseessä on puoliso tai vanhemmat tai vaikka ihan ulkopuolinen henkilö, jolle tuo tehtävä on määrätty. Minulla valitettavasti tuollaista ihmistä ei ole. Kateellisena luin erään aivovammaisen somepäivitystä siitä, kuinka hänellä on äitinä oikea leijonaemo, joka hänen asioistaan huolehtii.

Itse olen muutosta johtuen joutunut entistä enemmän vierailemaan Kelan sivuilla ja itse konttorissa. Muuton lisäksi näin syyskuuta kohden mentäessä tulee taas ajankohtaiseksi päivittää psykoterapiahakemus. Se myönnetään aina vuodeksi kerrallaan ja kun olen syyskuussa sen aloittanut, oli vuotuisen hakemuksen aika. Kävin kesäkuussa hakemassa tarvittavaa lausuntoa psykiatrilta. Kun kävin Kelassa asumistukiasioissa, paljastui samalla, ettei tuo lääkärinlausunto ole päätynyt koskaan Kelaan asti. Jätin psykiatrille kolme soittopyyntöä jo ensin muutaman virheen korjaamiseksi, mutta myös sitä varten, että lausunto tarvitsee lähettää Kelaan. Olin itse saanut kotiini lausunnon ja saatekirjeessä luki, että se on samalla toimitettu Kelaan.

Eläkkeensaajan asumistukihakemusta varten Kela pyysi ison kasan liitteitä, enkä näillä aivoillani ymmärtänyt mitä he haluavat. Jouduin menemään Kelaan yhdessä arjen tukihenkilöni kanssa ja ilman häntä en olisi varmaan saanut tapaamisesta mitään irti. Aluksi Kelan työntekijä vaikutti varsin töykeältä ja minulle tuli olo, etten ole tervetullut. Hän vain pamautti listan asioista, mitä Kela haluaa ja onneksi edes arjen tukihenkil kirjoitti asiat ylös. Itse en edes tähän pystynyt.

Kun näitä liitteitä lähettelin, en edes ensimmäisellä kerralla saanut kaikkia toimitettua, vaan he halusivat lisätietoa pankkitilieni koroista. Tästä sitten jouduin olemaan pankkiin yhteydessä ja jouduin maksamaan jonkun asiakirjamaksun. Se onneksi kelpasi Kelalle.

Lopulta sain hyväksytyt päätökset molemmista, vaikka ihan hirvittävän verran työtä näiden päätösten saaminen vei. Koska en itse saa edes näin tärkeitä asioita hoidettua, oli arjen tukihenkilö aivan korvaamaton apu. Kuitenkaan hänen käyntinsä eivät vain riitä kaikkeen. Silloin kun kävimme läpi Kelan asioita, ei aikaa jäänyt mihinkään muuhun.

Jokaisella on kotona aina jotain projektia. Voisi siivota, pestä ikkunoita, korjata rikkinäisiä vaatteita, käydä kaappeja läpi, hoitaa pihaa ja puutarhaa, harrastaa käsitöitä. Minähän en pysty mihinkään yksin. Sen vuoksi kaiken ylimääräisen ulkoistaminen olisi erittäin hyvä idea. Saisi keskittyä oikeasti siihen, mistä saa jaksamista.