Nyt sairaanhoitajaksi
+Saisin keskittyä kohta alkavaan kuntoutukseen. Kun elämässä on liikaa, ei kuntoutuksesta saa niin paljon hyötyä, kuin olisi mahdollista.
+On epätodennäköistä, että pystyisin juuri nyt työskentelemään terveydenhoitajana, joten tupla-ammatista ei välttämättä olisi tässä hetkessä hyötyä.
+Saisin sairaanhoitajan tutkinnon tekemättä enää yhtään mitään.
-Olen tehnyt niin paljon ylimääräistä kaksoistutkinnon eteen, että kyllähän se vituttaisi jättää tähän.
-Katuisinko myöhemmin kesken jättämistä?
-Jos joskus haluaisin jatkaa opintojani, joutuisin hakemaan uudestaan, eikä opiskelupaikan saaminen ole itsestäänselvyys.
Nyt terveydenhoitajaksi
+Kaksoistutkinnon suorittamisesta ei ole koskaan haittaa, päinvastoin.
+Terveydenhoitaja voin olla muuallakin töissä kuin vain neuvolassa/koulussa/työterveydessä. Minulla on mahdollisuus olla erilaisissa yhdistyksissä tai muualla kolmannen sektorin työpaikassa terveydenhoitajana.
-Tulevaisuuden työkykyä ei voida ennustaa.
-Pitäisi jaksaa tehdä opinnot loppuun asti.
-Loppujen harjoittelujen läpäiseminen ei ole varmaa.
Tuntuu, että koulun puolesta en ole pahemmin saanut ymmärrystä tai edes mitään mahdollisuutta tehdä harjoitteluita helponnetusti tekemällä pelkästään esimerkiksi 4 tunnin päiviä. Ei ihmekään, jos olen väsynyt harjoittelussa, kun en selkeästi pysty tekemään täyttä työpäivää.
Työelämässäkin on mahdollisuus olla osa-aikaeläkkeellä tai tehdä omasta halusta 80 prosenttista työaikaa. Miksi siis minä en koulun puolesta ole tätä saanut? Oma moraali ei anna periksi luovuttaa. Kuitenkin olen saanut kyselyitä siitä, että onko tämä vain oire aivovammasta ja kyvyttömyydestä huomata oman jaksamisen rajoja. Olen aina tehnyt paljon ja saanut paljon aikaan. Totta kai mietin sitä, että onko tämä jääräpäisyys opiskelujen loppuun saattamisesta vain aivovamman kieltämistä.
Sen tiedän, että jos nyt otan vain sairaanhoitajan tutkinnon, niin takaisin kouluun en palaa. Kyseinen opinahjo ei millään tavalla kiinnosta, varsinkin kun näitä haasteita on ollut jo aivan riittämiin. Lisäksi tuntuu, että opetussuunnitelma muuttuu koko ajan, eikä välttämättä ole mahdollista saada yhdistettyä näitä nykyisiä ja sitten joskus tulevaisuudessa tulevia opintoja yhteen. Jo nyt menen opinnoissani kahden opetussuunnitelman väliä ja se itsessään tuo jo haasteita. Jos taas vaihtaisin koulua, olisi vaikeaa todentaa mitä opintoja olen tehnyt ja mitä en.
Isojen päätösten kanssa painit, HUH! Tuntuu, että koululla eivät ole oikein ymmärtäneet tilannettasi (vaikka siellä juuri luulisi olevan tietoa aivovammoista ja niiden aiheuttamista pulmista...). Kyllä tukea ja omatahtista opiskelua olisi pitänyt pystyä järjestämään koulun puolesta.
VastaaPoistaOpintoja olisi siis jäljellä ehkä 50 op??? Ja harjoitteluja useampi? Monet ovat varmasti huolissaan jaksamisestasi, ihan ymmärrettävää sekin. Kuitenkin teetpä minkä päätöksen tahansa, niin se on oltava omasi.
Kuntoutukseen on vaikea päästä (ainakin omalla alueellani rajataan kovalla kädellä), joten pidäthän siitä ainakin kiinni. Loppuelämän kannalta itsensä kanssa sovussa eläminen on tärkeintä. Se, että on sinut itsensä kanssa ja kylliksi itsellensä! Heh, nyt voisinkin itse alkaa uskomaan omia sanojani tässä omien epävarmuuksieni keskellä =) ♡
Puhu monelle, jos mahdollista; pyörittele ajatuksia ääneen, ehkä siten saat kiinni omasta pohjimmaisesta tunteesta miten asioiden olisi hyvä mennä juuri nyt.
Kaapissani olevassa teepurkissa lukee "en ehkä vielä ole perillä, mutta olen pidemmällä kuin eilen". Siihen ajatukseen nojaten voimia sinulle!!
Kati
Olisiko sinulla mahdollisuus keskustella asiasta jonkun sinun asioitasi hoitavan terveydenhenkilökuntaan kuuluvan kanssa? En tiedä oikeita nimikkeitä tai muutakaan, mutta joku psykologi tai neurologi tms. (No joku).
VastaaPoistaJoku, jolta saisit ns. suositukset jtkaa tai keskeyttää. Tai suositukset siihen, että pyatyt suoriutumaan opinnoistasi esimerkiksi hieman kevennetyssä aikataulussa.
En jostain syystä nyt tykkää siitä, että koulu haluaa päästä sinusta eroon. Miksi? Onko se henkilökohtaista tietyiltä opettajilta? Entä jos tosiaan joku muu lähtisi myös ajamaan asioitasi.
Sinuna en jättäisi nyt koulua kesken jos se olisi jotenkin mahdollisuus suorittaa. Eli kevennetysti. Jatkossa sinulla on tosiaan mahfollisuus työskennellä muuallakin, kuin perus terveydenhoitajana. Tämä on ehkä asia, jota sinun tulisi muistuttaa näille opettajille.
Tsemppiä!
Hoitohenkilökunta ei ole pahemmin ollut kiinnostunut kouluasioista.
PoistaVälillä itsellänikin on fiilis, ettei koulu ihan vain halua päästää minua läpi. En tiedä miksi. Ainakin olen ihan riittävän täynnä koko koulua.
Onneksi opintoihin on mahdollisuus palata myöhemmin, ei ole pakko nyt viedä asiaa loppuun.
Kiitti :)