Yhdyssanahirviönä toimintakykyarviointiryhmä

Viime ja tällä viikolla olen ollut vihdoin odottamassani toimintakykyarviointiryhmässä. Ryhmän piti alunperin olla jo helmikuussa (jos oikein muistan?), mutta sitä siirrettiin täyden aikatauluni takia. Sen jälkeen ryhmän piti olla toukokuussa, mutta en koskaan saanut kutsukirjettä. Sain lauantaina tekstiviestimuistutuksen ajasta, enkä tiennyt mikä aika se oli. Maanantaina muistin asian uudelleen kun olin jo psykoterapiassa. Silloin soitin tekstiviestissä olleeseen numeroon, joka menikin psykiatrian poliklinikalle. Sieltä taas jätettiin soittopyyntö toimintaterapiaan ja sain myöhemmin kuulla, että tuo käynti olisi ollut ryhmän ensimmäinen. Tuossa puhelussa sain nämä uudet ryhmäajat.

Ensimmäinen kerta on aina jännittävä. Tietenkin. Ei tiedä mitä odottaa ja kuinka tilanteen jaksaa. Minähän vielä olen sellainen, että esitän jaksavani ja kun pääsen kotiin jämähdän sohvalle lopuksi päiväksi, kun en enää jaksa muuta. Siinä mielessä tiesin, ettei tämä ryhmä ehkä ole niin hyvä kuvaamaan minun toimintakykyäni.

Ryhmätapaamisia oli siis neljä. Oletan, että saan puhua näistä, en tiedä kuinka salaisia näiden ryhmien sisältö on. Ainakaan erikseen mitään ei kielletty. Ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus tehdä kollaasi omasta elämästä suullisen ohjeen mukaan. Kyseessä sai olla nykyinen elämä tai vaikka tavoitteita elämälle. Itse nyt tietenkin tein kaikenlaisen sekamelskan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Voin sanoa, ettei ole helppoa etsiä sopivia kuvia ja pitää mielessä mitä pitää tehdä. Itsehän olin viimeisenä valmiina ja liimailin vielä omia kuviani pahville kun muut jo kertoivat omasta kollaasistaan.

Toisella kerralla meillä oli tehtävänä sitoa kirja kirjallisten ohjeiden avulla. Olen jo aiemmin toimintaterapiassa tehnyt kirjansidontaa, joten siinä mielessä tehtävä oli minulle aika helppo. Tosin tässäkin olin viimeisenä valmiina. Viimeisestä askartelusta on niin kauan aikaa, etten saanut työnjälkeä kovin siistiksi.

Kolmannella kerralla ryhmä oli todella suppea. Teimme kuvallisen ohjeen mukaan mökin. Kyseessä oli ikäänkuin pienoismalli hirsimökistä. Kahdestaan mökki oli aika nopeaa kasata. Sen jälkeen suunnittelimme viimeiselle kerralle ruokalistan. Tarkoituksena oli tehdä sellaista ruokaa, jossa jokainen pääsee osallistumaan. Onneksi kaupassa ei sentään tarvinnut käydä. Viimeisellä kerralla siis teimme ruokaa yhdessä ja lopulta söimme kaikki yhdessä. Ruokaa jäi sen verran yli, että sitä sai jopa mukaan kotiin.

Näiden käyntien jälkeen on vielä palautekäynti, jossa ollaan kylläkin ihan yksin toimintaterapeuttien kanssa. Olisin saanut ajan jo ensi viikolle, mutta en taida olla kotikaupungissa, joten otin ajan parin viikon päähän, kun tulen joka tapauksessa paikallisen aivovammaryhmän tapaamiseen.