Minä päätän olenko onnellinen

Viime aikoina olen saanut viettää aikaa ihanien ihmisten seurassa. Ihmeellistä kyllä, olen viimeisen kuukauden aikana nauranut enemmän kuin tämän vuoden puolella aiemmin. Kyse onkin siitä, millaisten ihmisten seurassa valitsee viettävänsä aikaa. Jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, joista saa valtavasti energiaa.

Olen tehnyt paljon sellaisia asioita, joita olen halunnut tehdä. Olen käynyt Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, Salkkareiden kuvauspaikalla, Haagan alppiruusupuistossa, Hietaniemen uimarannalla, Kauppatorilla syömässä lettuja ja ties mitä. Pikkukaupungin tytölle aika paljon kaikkea. Olen jaksanut leikkiä koiran kanssa ja nähnyt kavereita.

Pitkästä aikaa on ollut syytä hymyillä. Olo on ollut onnellinen ja vapaa. Elämä on ollut omalla tavallaan huoletonta, vaikka kotona odottaakin tekemättömiä asioita. Tällä hetkellä minulla ei ole tietoa missä asun heinäkuusta alkaen, mutta silti se ei stressaa minua. Tiedän kyllä missä saan aivan vapaasti asua. Eikä kuukausi muualla kuulosta huonolta idealta. Elokuuksi on kyllä pakko palata takaisin kotikaupunkiin ja harjoitteluun.

Tällä hetkellä teen itse itseni onnelliseksi. Olen päättänyt niin. En myöskään anna aivovamman estää. Kun on ympärillä oikeat ihmiset niin he kyllä ymmärtävät rajoitteeni. Pystyn sanomaan, että nyt väsyttää ja minun ei ole pakko jaksaa sillä hetkellä mitään. Yksin ollessa saan levätä, eikä kukaan pakota mihinkään.

Pitää jättää ne asiat vähemmälle huomiolle, joille ei voi mitään. Pyrin tekemään kaikki pakolliset asiat pois, jolloin ne eivät stressaa. Tai sitten vain onnellisena unohdan ne 😂 ei elämä huolehtimalla ja valittamalla parane.

Kukaan muu ei voi sanoa, olenko onnellinen. Toki monet asiat onnellisuuteen vaikuttavat, mutta en halua antaa ikävien asioiden pilata näitä hetkiä. Haluan nauttia kesästä ja hymyillä. Hymyillä niin, että poskiin sattuu ja nauraa niin että se kuuluu.