Kun pinna kiristyy

Toisinaan elämä voi kaatua aika pienestäkin. Tänään on juuri sellainen päivä. Aivovamma toi mukanaan myös nopeasti palavan pinnan ja muutenkin tunnesäätelyn ongelmat. Yleensä jaksan helposti ottaa kaiken huumorilla, mutta tänään en. Tosin taustalla on takana kaksi huonosti nukuttua yötä, jotka varmasti kiristivät pinnan liian tiukalle. Mutta mitkä asiat sitten kiristivät otsalla olevaa piikkilankaa?

Jääkaapissa ei ole mitään, mitä tekisi mieli syödä

Maito on loppu, joten en voi juoda kahvia

Ostamani tee ei ollutkaan teetä, vaan se olikin yrittijuomaa

Tukka on likainen ja se pitäisi pestä, mutta en jaksa

Joudut soittamaan kolme kertaa yhden palvelun takia ja saat tylyä asiakaspalvelua

Et jaksa selvittää ulkolämpötilaa, joten et voi pukea päälle, kun ei tiedä mitä pukisi

Mandariini on liian kuiva

Kolme koiraa pitäisi mennä ulkoiluttamaan, mutta en jaksa/viitsi/huvita/whatever

Joskus tekisi vaan mieli jäädä peiton alle makaamaan koko päiväksi ja olla nousemasta ollenkaan. Tai ainakin ottaa 24 tunnin päikkärit. Tai vuokrata jostain etelästä joku oma soppi, missä voisi katsella joka päivä auringonlaskuja.

Nyt kun pinna kiristyy, niin sitä miettii millaisen kuvan sitä itsestään antaa. Olenko muiden mielestä kiukutteleva kakara, hullu vai ihan vaan aivovammainen? Aivovamma tavalliselle ihmiselle kuitenkaan harvoin sanoi mitään, joten aina pelkään, että minua luullaan vain kiukuttelijaksi.